Maastoissa vaan rampataan

Edelleen periaatteella viikolla vähemmän ja viikonloppuna vähän edemmän aktiviteettia. Viikon tapahtumista ei juuri mitään raportoitavaa. Pientä reissua sen mitä ehtii ja jaksaa.

Nyt viikonloppuna kävin kuiten kumpanakin päivänä ratsastamassa kumpaakin hevosta.

Erkin kanssa käytiin taas tuossa lähimaastossa treenailemassa pientä lenkkiä. Lauantaina otettiin henkien taisto junaradan ylityksen kohdalla. N. 5minuutin jälkeen mentiin sulassa sovussa ratsukkona radan yli. Käytiin pieni mutka ja tultiin takaisin radan yli ratsukkona. Tällä kertaa vähemmällä vaivannäöllä. Sunnuntaina Erkki enää hiljensi radan kohdalle ja asteli yli. Henkien taisto teki tehtävänsä. Meillä meni ihan loistavasti siihen asti, että vastaan tuli orava. Koska kyllähän kaikki tietävät, että oravat on petoeläimiä, jotka ihan heittämällä saattavat syödä pieniä hevoseläimiä. Sitä oravaa sitten katottiin pitkään ja hartaasti ennen kuin kyettiin jatkamaan matkaa. Sieltä sitten palailtiin takaisin. Pienet on meidän reissut, mutta etenee pikkuhiljaa.

On aivan uskomatonta, kuinka ison harppauksen Erkki on ottanut näihin ratsunhommiin. Kesällä kun käytiin parikin ihan onnistunutta reissua, niin olin vielä melkolailla varma, että ei Erkistä ole ratsuhommiin. En ole sitä vaan ääneen viittinyt mainita..
Sitten vaan yhtäkkiä Erkki otti jonkun ihme henkisen harppauksen tässä hommassa. Yhtäkkiä on hevonen, jonka voi satuloida normaalisti, jonka selkään voi nousta ihan normaalisti ja jonka selässä voi jopa liikkua ja elää. Kaverin kanssa tuossa juteltiin ja hänkin totesi, että Erkki vaikutti kesällä melko pommilta. Ja siltä se tuntuikin kyllä kieltämättä. Enää ei ole ollenkaan sellainen fiilis selässä, että istuis pommin päällä. En tiedä mistä tämä harppaus nyt on tullut, mutta ilmeisesti Erkki on pääasiassa tarvinut aikaa.
-----

Lennartin kanssa käytiin tuolla maantien toisella puolella maastoissa. Lenni on ollut sinne menossa melkein joka kerta, niiin päätin nyt sitten, että mennään käymään. Lauantaina käytiin ihailemassa tuota yhtä lähitietä, kuinka se on melkoinen lentokenttä ja kertakaikkiaan huutaa pieneen kiihdyttelyyn.

Sunnuntaina mentiin samaa tietä mutta käännyttiin sieltä tuollaista linjaa pitkin menevälle tielle. Tuo on varmaankin ravureille aurattua baanaa, kun oli kärryn ja kavion jälkiä. Ei keretty hirveän pitkälle käydä tutkimassa, että mihin asti tuo olisi mennyt.

Houkutteli niin kovasti laukata, mutta kävin lauantaina ensimmäistä kertaa about kymmeneen vuoteen luistelemassa. N. 10 minuuttia luistimilla teki tehtävänsä ja lonkkia särki niin maan perusteellisesti. Laukattiin kuitenkin pikkupätkä. Jos ens viikonloppuna uusi yritys.

Ja voi juma! Nämä mustat suojat on jotain uskomatonta. Jo toiset etusuojat halkesivat! Meillä on prikulleen samanlaiset ruskeat suojat, jotka on ostettu ennen näitä mustia ja ne kyllä pitävät pintansa, mutta nämä mustat ei vaan kestä. Ihan uskomatonta!

------

Sunnuntaina kävin vielä ratsatusten jälkeen pitämässä kavereille vähän maastakäsittelyharjoituksia. Kylläpä mun haalari sit vaan näkyykin kirkolta kotia...

Pakkasmaastoilua

Pakkasmittari esiteli uhkaavat 22 astetta pakkasta, mikä meinasi latistaa mielialaa. Sain kuitenki itteni liikkeelle. Ekana Erkin kanssa. Erkki vain reippaana tepsutteli menemään maastossa. Siihen asti, että tuli junarata. Siitä ei päästy yli selästä käsin. Pitää seuraavalle reissulle ottaa raippa mukaan.

Mutta siis muuten meni oikein loistavasti. On se kivan tuntuinen, nyt kun ei enää jännitä satula ja ratsastaja selässä.

Sitten vain pikaisesti ratsun vaihto ja Lennin kanssa pikku lenkille. Käppäiltiin ja laukattiin. Käytiin vain pitämässä hauskaa. Ei tarjennu enempiä, vaikka viimetalven toppahaalari on kyllä ihan loistava ostos.

Kuvauksellista

Lennin kanssa käytiin maastossa testaamassa noita Micklem kopioita. Suitset vaikuttivat aika hyvältä, mutta tuo Sprengerin aurigan kolmipala ei vain sovi. Tai siis yleensäkään kolmipala. Liian levoton suu ja liikaa liikkuvia osia.

Lunta on tullu niin paljon lisää, että mentiin ihan rauhassa lönkytellen. Lenkin jälkeen yritin ottaa kuvaa Lennistä...

Nii, että silleen. Sain n. 10 kuvaa, jotka oli kaikki samaa sarjaa. Lenniä ei vain kiinnosta poseerata.

Lenniltä varusteet pois ja suitset Erkille päähän testiin. Suitset vaikutti taas aika jees, mutta kuolaimen kanssa sama vika. Erkin kanssa touhuiltiin vähän aikaa maastakäsin ja sit koitin Erkistä napsia kuvia. Erkki oli heti mukana ja poseerasi oikein viimisen päälle.

"tää on kato mun kuvauksellisempi puoli"

Ihan harmitti, että en sitten jaksanu Erkkiä harjata ollenkaan..

Erkin kanssa ollaan muutenkin touhuiltu kaikkea pientä. Käyty kävelemässä ja kävin aitauksessa ratsastamassakin. Ratsuhommat aitauksessa oli Erkin mielestä ihan typerää! Erkki veti protestiksi liinat kiinni ihan totaalisesti. Mulla oli hauskaa ja nauroin Erkille, sekös Erkkiä suututti ja piti alkaa kuopia. Yritin hillitä naurunu ja kovasti maanittelemalla sain Erkin liikkeelle. Heti ensimmäisestä askeleesta kauhea kehuminen ja johan oli poika niin polleaa. Pikku mutka käytiin pyörähtämässä. Ei hirveästi, kun Erkin mielestä koko homma vaan oli typerää. Miten tuota sais hevoselle selitettyä, että mennään eka vähän turvallisesti aitojen sisäpuolella ja sit vasta lähetään maastoon.

Maastoreitti meillä on muuten hyvä ja turvallinen nyt, paitsi että moottorikelkkoja on ollu liikkeellä ihan hirveästi. Ei niissäkään muuten mitään, muttako ne tulee niin kauhean lujaa!

Koiran väsytys maastolenkillä

Rauhallista on blogin suunnalla. Työt on pitäneet kiireisenä, joten en paljon ole kerennyt, mutta sen verran enemmän kuitenkin, että Lennarttia olen käynyt vähän liikuttelemassa. Eilen napattiin mukaan myös toinen koira. Tämä versio ressaa raketteja, niin ajattelin vähän käyttää juoksemassa ja samalla väsyttää pikkasen, jos vaikka ei jaksaisi ihan niin kovin ressata.

Onnistuikin ihan hyvin tämä suunnitelma. Koira oli huomattavasti rauhallisempi koko illan.

Flunssa meinaa tulla päälle väkisin ja tänään maastoillessa oli melko kylmä, vaikka pakkasta ei sinällään ollut kuin 12 astetta. Saa nähdä miten käy. Muut on ehtineet jo kuumeilemaan. Kovasti yritän pistää hanttiin.

Päätin laitella Lennistä vuokrausilmoituksen sillä ajatuksella, että saisin vähän nipistettyä aikaa Erkille. Katotaan miten käy.

Ja tietysti suitsiaddikti hommasi itselleen joululahjaksi yhdet suitset. Micklem tyyppiset suitset on olleet listalla pitkään, että haluais päästä testaamaan. Niitä oikeita Miclemeitä en ole uskaltanut ostaa, koska A) hinta ja B) issikan lyhyt ja paksu pää C) monet jutut siitä, kuinka ei ole issikan päähän istuneet. Noh nämä versiot ei sitten ole aidot Micklemit, mutta sen sijaan issikan päähän suunnitellut versiot. Eka testillä en osaa oikein sanoa mitään. Kuolaimina oli visionit ja ne ei oo oikein Lennin suosikit. Pitää testata Mylereillä.

Ja toki perfektionistin painajainen on, että suitsissa on messingin väriset soljet ja yhtään mitään sylinterimallin kuolainta ei ole saatavilla messinginvärisenä. Suorat kuolaimetkin vissiin vähän kivenalla ja noh, nivelkuolaimia pitäis ainakin löytyä. Eri asia sitten, että diggaileeko Lenni niitä.

Noh, mutta näistä juttua sitten enemmän, kun ehditään testailemaan paremmin.