Hullutuksia

Mulla on ollut joku paha vaikutus kaikkiin tietokoneisiin, että töissä läppäri on sanonut sopimusta irti ja kaiken lisäksi myös oma läppäri sanoo sopimusta irti ja tämmönen teksti on jäänyt sitten luonnokseksi roikkumaan. Tässä sitä nyt jälkijunassa. Oisko tämä viime viikonlopun sepostuksia.

Lennin kanssa käytiin maastoilemassa. Maastoratsu meinasin hyytyä puolessa välissä matkaa.

Testattiin myös Professionals Choice putsit. Vaikuttivat kyllä hyviltä. Hevonen liikkui kivasti ja jalkoja arkomatta. Putsit pysyi paikallaan ja ei niistä ihan kokonaan tasaisen ruskeanharmaat tulleet. Puoliksi vain.

Lennin kun sain purettua varusteista ja käytyä läpi hierontasuan kera, niin pilkahti päähän ehkä pikkasen pähkähullu idea. Hain Erkinkin sisälle. Harjailin vähän ja nakkasin suitset päähän. Sitten vain tuoli viereen ja nousin selkään. Selkään nousuvaiheessa Erkki otti pari askelta eteenpäin ja silloin jouduin nousemaan selkään vähän vauhdilla. Oisin muuten tippunut. Kuka sitä nyt mitään satulaa ois aatellu laittavansa...
Erde seiso hetken aikaa järkyttyneenä paikallaan ja herne etsi kuumeisesti toista hernettä, että mitä himputtia just tapahtu. Sitten Erkki pyörähti kertaalleen ympäri ja pysähtyi, seisoi hetken ja alkoi syömään. Ite jänskäsin vähän sitä, että lähteekö Erde lentoon, kun ratsastaja vain liikahtaakin selässä, mutta ei se tuntunut olevan ongelma. Sitten kun herne löysi sen toisen ja Erde totesi, että okei, selässä on ratsastaja, niin sitten kaikki olikin ihan ok.
Ehkä meissä on jotain potentiaalia tulevaisuuden ratsukoksi. Tästä aloitetaan.

Vähän kattelin myös tuota Erkin selkää uudemman kerran. Erkin selkä oli kyllä ihan mukavan tuntuinen istua noin ilman satulaa. Se mikä satulan metsästykseen aiheuttaa harmaita hiuksia on ilman satulaa ihan luksusta. Lyhyehkö, kaareva, ehkä jopa pikkasen takakorkea selkä, niin siinähän on ratsastajalle suorastaan turvaistuin. Mutta sitten kun tuohon metsästää satulaa... Hohhoijaa..

Teippailin Erkin selkään noita teippejä vähän kiireessä ja pimeässä. Pitäisi vähän paremmalla ajalla ottaa uusiksi. Mutta siis jotain osviittaa kuitenki. Ehkä pari senttiä lyhyemmän satulan mieluummin näkisin tuossa selässä, kuin mitä tuo meidän Stübben. Mutta ollaan kuitenkin tosi lähellä just passelia.
Tuosta olen joskus vitsaillut, että pitää ostaa satulan alle sopiva hevonen ja tässä se melkein on. Täytyis vissiin omaa takapuolta pienentää, niin vois ostaa puoli tuumaa pienemmällä penkillä olevan Stübbenin. :D

Maastomönkkäri

Scanarab:in verkkokauppa on yks minun suosikki. Kaikkea kivaa löytyisi (jos olis varaa) ja palvelu pelaa. Nytkin tavarat kilahti ihan hetkessä postiin noudettavaksi.

Hööksin  Equi guardin putseja en ole uskaltanut lähteä kokeilemaan. On ne niin korkeat Lennartin jalkaan. Harmi, on ne sen verran söpön pinkit..
Päädyin sitten tilailemaan nuo Professionals Choice ballistic bootsit. Niistä löytyi kokotaulukot ja totesin niiden olevan matalammat. S-kokoisten ja M-kokoisten putsien korkeus oli sama, joten päädyin M-kokoisiin ihan siitä syystä, että S-kokoisia oli vain mustana tarjolla. M-kokoisissa oli enemmän värivalikoimaa ja päädyin tähän pirtsakkaan limeen. Tokihan nämä on sitten ekan käytön jälkeen tasaisen ruskeanharmaat...

Samalla tilailin myös Silver Tip naruriimun. Mulla oli samanlainen, kokoa isompi, joka oli Piskon päähän sopiva, mutta näiden issikoiden päähän turhan iso. Piti sitten tilailla samanlainen M-kokoinen. Mulla on tuollainen ruskeasävyinen "setti" olemassa ja tykkään siitä niin kovasti, mutta kun mulla on tuo vihreä köysi, joka on ajalta "Erkki ja Paavo ja miekka ja kirves" ja on minusta miellyttävämmän tuntuinen kuin nykyiset Silver Tipin köydet, niin piti sitten saada mätsäävän värinen riimu siihen.

Ja pitihän niitä sitten lähteä testaamaan. Nakkasin molemmat hevoset narunnokkaan ja lähdin kävelylle. Kuvien räpsiminen ei oikein onnistunut, kuten alla olevista voi todeta, mutta muuten lenkki suju ihan mainiosti.

Lennartti kulki kuin vanha tekijä. Erdeä piti muutamaan kertaan muistuttaa, että missä se hevosen paikka on ku narussa kuljetaan. Erkki on kyllä ihan mainio tuolla maastossa. Ei se siellä mitään pelkää. Edes takaa tullut monttupyörä ei hetkauttanut. Ja oli maasto kuinka vaikeaa tahansa, niin Erde vaan puksuttaa menemään tasaisesti. Erkki on maastomönkkäri. Toivottavasti myös sitten ratsunakin.

Taas aitoja...

Kävin Agrimarketissa ostoskierroksella. Hain niitä liittimiä tai ovatko ne nyt jatkopaloja tuolle leveälle aitalangalle. Vähän moitin hintaviksi, mutta parempi laittaa oikein, kun talvikäytössä tuo aita on.
Kävin sitten tänään myös urakoimassa aidan valmiiksi talvikuntoon. Langat on kiristelty, eristimet kondiksessa, muutama pätkä lankaa vaihdettu ja liitetty uusiksi. Paimenenkin liitin uudestaan ja virittelin samalla talvikuntoon (eli talvilangassa nyt kulkee toisessa johtimessa virta ja toisessa maadoitus). Paimen nakutteli lankaan 8000V sekä mitattuna siihen langassa kulkevaan maadoitukseen, että ihan tuohon jo kohmeiseen maahan. Jospa siellä nyt kaksi karvamammuttia pysyis talvellakin. *koputtaa puuta*

Agrista investoin hevosille uudet heijastinriimut (tai päittiksihän niitä meillä puhutellaan). Vähän on ajatuksena erikoinen ostaa kokonaan MUSTA riimu, joka on muka sitten heijastinriimu  , mutta kaiketi se on uskottava, että heijastinriimu se on. Ainakin näin salamalla kuvattuna näyttäisi, että kyllä ne tosissaan heijastavat.

Herrojen ilmeet kertovat kuinka paljon tämä poseeraaminen kiinnostaa..

Pikkasen jänskätti tuon Lennartin pään kanssa, että mahtuuko cob koko. Kaksi cob kokoista riimua ostin. Samat suitset passaa näille ihan suoraan, että päät on samankokoiset, mutta Erkillä ilmeisesti aavistuksen kaposempi naama, kun sille on kaikki cob kokoiset kyllä menneet ihan kivasti.
Ihan jees nämä cob kokoiset kuitenki kummallekin passasi. Ompahan nyt heijastinta päällä kaiken varalta, kun yötkin kortteeraavat ulkona ja jos iskee joku innostus lähteä kylille keskellä yötä...
Odotan jännityksellä miten nämä riimut pitävät kuosinsa käytössä. Edelliset Hööksistä ostetut heijastinriimut kadottivat heijastimensa varsin pian. Niissä tosin kätevät pimeässä hohtavat soljet, jotka pitävät edelleen pintansa.


Jospa huomenna pääsis taas pitkästä aikaa tekemään hevosten kanssa jotain kivaakin, eikä vaan aina näitä työhommia. Allekirjoittanutta tosin vaivaa pieni flunssanpoikanen ja vähän muutakin kipuilua, mutta eikait sen anneta haitata??

Aitaa

Mää kiukuttelin sunnuntaina. Kun ei tapahdu mitään, niin mää kiukuttelin. Vedin vaatteet päälle ja ilmoitin lähteväni aidankorjaukseen ja lisäsin siihen perään semmosen teatraalisen "kun en apua saa, niin pitää tehä ite". Sain apua.

Vähän ärsyttää, kun olen tottunut aika monesta asiasta selviämään itse ja osaan tehdäkin melkoisen paljon. Mutta sitten kun tulee se tilanne, että joudun kysymään apua, niin silloin ihan oikeasti tarvin sitä. Ja inhoan jankkaamista. En jaksa sanoa samasta asiasta miljoonaan kertaan.

Kiitos ja anteeksi avautumismahdollisuudesta!

Nyt on siis ison aitauksen tolpat käyty läpi ja ne jotka "rusahtivat" vaihdettiin kokonaan uusiin. Nyt pitää enää käydä hakemassa vähän liittimiä talvilangalle ja käydä vielä langat läpi, niin jo kelpaa taas hevosten talvi aitailla. Menihän se vähän tipalle. Viime yönä oli jo -5 astetta pakkasta.. Kohta on maa niin koppuraa, että ei sinne tolppia enää olisi saanutkaan.

Kävin vielä tekemässä "asennushommia" ja kävin laittamassa hevosille suolakiven pihattoon.  Suolakivihän on ollut tuolla odottamassa jo tovin ja sen paikalleen laittamiseen meni n. 5 minuuttia... Molemmat hevoset tuli minun viereen odottelemaan ja heti kun kivi oli paikallaan kumpikin alkoi nuolla sitä ihan antaumuksella. Tuli siis selvästi tarpeeseen.

Siinäpäs sitä sitten. Ratsastamaan ja muihin hevoshommiin en olekaan sitten kerennyt, mutta toisaalta se hirvenmetsästys on edelleen menossa...

Aikapula?

Pari viikkoa hujahti taas jonnekkin. Tiedä mihin se aika menee, kun kerkeä ollenkaan huomaamaan sen menoa.
Tämä parin viikon takainen juttu jäi näköjään jemmaan keskeneräisenä. Tässä se nyt kuitenkin.
-------

Lennin kanssa käytiin maastoilemassa ja siitä oli kyllä rentous ja hyvä fiilis vähän kadoksissa nyt. Molemmat odotti jotain tapahtuvaksi samoissa kohdissa kuin viimeksi tuli kaikki pelottavuudet vastaan. Kytättiin siis molemmat ja ei ollu kivaa. Lennartti kyllä sinällään käveli rennosti ja kivalla askeleella ja pienet töltintapailutkin otettiin taas. Mutta fiilis vain oli vähän kadoksissa.

Takaisin tullessa käytiin syömässä Piskon hautapaikan vierellä. Tai siis Lenni söi ja minä märisin.

Töihin pääsi myös Erkki. Laittelin varusteet päälle ja lähdettiin käymään tuossa pihalla pyörimässä maastakäsin. Ajattelin, että totutellaan pikkuhiljaa tuohon yksin lähtemiseen ja veikkasin Erkin olevan sen verran arkajalka, että hyvä jos tuossa parkkipaikalla päästään käymään pyörimässä. Erkki yllätti kuitenkin totaalisesta ja lähti kävellä pätkyttelemään reippaasti pitkällä askeleella maastotielle. Junaradan kohdalla piti pikkasen mietiskellä, mutta muuten käveltiin reippaasti ja pelottomasti eteenpäin.

Erkki on selvästi päättänyt "isona" alkaa maastoratsuksi.
------

Sittenpä ei ole tapahtunut oikeastaan mitään. Nythän siellä on sitten alkanut hirvenmetsästys, että ollaan suosiolla näin alussa pysytty poissa tieltä. Siihen sitten vielä allekirjoittaneen töissä olo ja tämä ajan katoaminen jonnekin, niin hevoset ovat keskittyneet syömään, lepäilemään ja leikkimään. Onhan se sekin jotain.

Ilma on alkanut viiletä ja vaikka vettä on tullut aika reippaasti, niin ihan niin mutaista ei enää ole, kuin tuossa vähän aikaa sitten. Pysyy tuo vaalea Erkkikin aavistuksen puhtaampana. Talvea odotellessa.

Pikkasen vaan pelottaa, että mulla loppuu aika kesken tuon aitauksen kanssa... Se on tätä tahtia lumet maassa ennen kuin saan kaikki tolpat käytyä läpi... Ja pitäis vissiin jotain muutakin syksyn pihahommia hoitaa, kuin pelkästään näitä hevoshommia.