OMG!!!

Niin, tosiaan O M G! Voiko tähän enää muuta sanoa?

Kummitushevonen. Paitsi muta on kyllä ihan todellista...

Taitava on vaalea poni piehtaroimaan...

Toinen kummitushevonen. Puhdas sellainen.

Pahoittelen kuvien laatua. Iltahämärä ja kännykkäkamera ja silleen. (aivanko näiden kuvien laatu nyt muka joskus parempi ois) Mutta you got the point.

Ponit on pari yötä viettäneet sisällä. Vettä on tullut kuin aisaa ja vähän myrskyinen on keli ollut, niin ovat käyneet kuivattelemassa ja levähtämässä sisätiloissa. Erkkikin on pysynyt karsinassa ja yöt on menneet ilmeisen rauhallisesti. Eli pienimuotoista karsinassa asumistakin voidaan välillä tehdä. Jes!

Maastoilu

Tuosta pikkuratsastuksesta innostuneena kävin sunnuntaina Lennin kanssa maastoilemassa. Hyräilin ja lauleskelin, kuten yleensä maastossa teen, vähän ääntä nääs. Lenni lähti maastoon reippaasti, mutta junaradan jälkeen vauhti alkoi hyytyä ja jouduin vähän komentamaan liikkeelle. Sittenpä sieltä tulikin mutkan takaa ihminen kahisevassa tuulipuvussa, kahden kahisevan muovipussin kanssa. Hevosen painajainen! Lenni kuitenkin vain jäi seisomaan paikalleen ja katsoi tuota kauheasti kahisevaa hirviötä. Sitten se hirviö tiedusteli, että "häntäkös se pelekää". Vastasin jotain, että vähän jäi katselemaan ja kahiseva hirviö sukelsi autolleen. Jatkettiin Lennin kanssa matkaa ja kuulin kuinka alkoi koiran huutelu. Kerkesin jo ottaa pienen varautumisen siihen, että kohta jostain pusikosta ampaisee koira hevosen jalkoihin...

Jatkettiin kuitenkin matkaa ja suuntasin aukiolle, kun ajattelin, että kahiseva ihminen autoineen tulee kohta perässä tietä pitkin. Aukiolla kun oltiin menty jonkin matkaa, niin hevonen alkoi taas hyytyä ja jouduin taas komentamaan eteenpäin. Pusikosta rytisteli aukion polun poikki hirvi ja perään vielä toinenkin. Hevonen hyytyi kokonaan paikalleen. Kehuin kovasti, kun hevonen vain hyytyi, eikä ampaissut mihinkään suuntaan karkuun. Päätin kuitenkin kääntyä takaisin päin.

Ajattelin käydä vielä pienen mutkan maastotietä pitkin ja sinne lähdettiinkin, mutta kun hevonen alkoi kolmannen kerran hyytyä, niin en enää komentanut eteenpäin, vaan ihan suosiolla lähdettiin kotia päin. Ties mitä sieltä kolmannella kerralla ois vastaan tullut...
Lenni oli siis ihan loistava! Onhan se kyllä melkoisen rohkea ja selväpäinen maastoratsu.
------

Kotia kun tultiin, niin uhriksi joutui Erkki. Otin Erkin sisälle ja nostin penkin viereen ja harjailin Erkkiä. Taka-ajatuksena tässä penkiltä harjailussa (en siis ole niin lyhyt että en yltäisi ilman penkkiä harjaamaan), että hillun siellä samoilla huudeilla, kun ratsastaja selässä ollessa. Erkki vaikuttaa olevan arka juuri sillä alueella tapahtuville liikkeille, niin on hyvää totuttelua. Aluksi Erkki jännittyi jo pelkästään siitä, että tuossa kyljellä seisoin ja koskin selkään.

Sitten kun harjailu penkiltä seisoen ja kurotellen on ok, niin yleensä hivuttaudun selän päälle makoilemaan ja hajaan sieltä selän yli toista kylkeä. Tätä tehtiin muutamaan kertaan. Aluksi Erkki yritti kovasti lähteä karkuun, mutta muutaman kerran jälkeen seisoi rentona paikallaan (ja söi) ja sai vuolaat kehut.
Tästä sitten pikkuhiljaa edetään siihen, että selässä voi käydä istuskelemassa. Haluan, että hevoselle tuo ihmisen selässä olo on ok, ennen kuin aletaan enempää ratsastushommia tekemään. Ei ole tarkoituksen mukaista, jos hevonen juoksee ratsastajaa karkuun.

Ratsastamassa pitkästä aikaa

Toissa iltana pähkäilin jo ihan tosissani, että laitan kaikki hevoset pois. Kahteen kuukauteen en ole ratsastanut ja silti kulut juoksee ja työtä hevosten hyvinvoinnin eteen riittää. Se oli semmonen epätoivon ja ketutuksen hetki. Istuin penkillä aitauksessa ja nappasin pari kuvaa siinä istuskellessa. Nätti oli ilta, kaikesta huolimatta.

Eilen Lennartti hommasi lisäaikaa. Ensin Lenni toimi tytön talutusratsuna extempore ihan loistavasti. Tyttö vain selkään ja Lenni käveli kiltisti talutuksessa ja kantoi pikkutyttöstä selässä kuin kukkaa kämmenellä. Rauhallinen käynti jatkui edelleen, vaikka tyttö selässä huusi, että "lujempaa, lujempaa! Laukkaa!". Ja pienet pinkit sydänkumpparitkin lenteli tytön jaloista maahan ja sekin oli Lennille ihan ok.
Illalla kävin vielä itse ratsastamassa Lennillä. Edellisestä kerrasta tosiaan se pari kuukautta. Ainakin. Näinkin pitkän tauon jälkeen Lenni oli aivan loistava. Toimi kuin ajatus. Pehmeä, kevyt. Ihan mahtava!

Jos nyt jotain moitittavaa, niin jäykkyyttä on hevosessa kyllä. Jumppahommia tarvii, molemmat.
--------

Erkki katseli vierestä hieman epäilevänä tuota touhua. Ilmeisesti kauhuissaan ajatuksesta, että tuo voi olla hällekkin tulevaisuutta.

Mutta tuo tuoli on mielenkiintoinen. Sen tykkää kaataa joka ikinen hevonen.

Myös Erkki joutui uhriksi. Erkki pääsi (joutui) kokeilemaan satuloita. Stübben istahtaa Erkille selkään tällä hetkellä noin malliltaan ihan jees. Leveyskin on ihan ok (se on laihtunut??). Mutta on turhan pitkä.
Di-Flex näyttää selässä tosi hyvältä ja on pituudeltaanki aika passeli. Mutta tarkemmalla tarkastelulla jää keskeltä selkää irti. On siis turhan suora.
Noh, mutta Stübben on sen verran ok, että sillä päästään alkuun. Katotaan sitten kun päästään johonkin asti tuossa ratsu-uran alussa, että mitä satulaa katellaan.

Testasin Erkille myös loimea. Ihan sillä ajatuksella, että meneekö Erkille saman kokoiset loimet, kuin Lennille. Erkin mielestä loimet syö pieniä hevosia. Oli ihan kamalaa kun valtava kahiseva tumma loimi lähestyi pientä hevosraukkaa! Päästiin kuitenkin pienillä neuvotteluilla siihen tulokseen, että loimet ei syö pieniä hevosia ja semmosen testaaminen on ihan ok. Ja kyllä vain saman kokoiset loimet passaa kummallekkin hevoselle, joten loimivarastoa ei tarvi uusia. Onneksi.
-------

Eilen kävi yksi kaveri katsomassa meidän heppoja ja kun mentiin portille ja hevosia ei näkynyt, niin huutelin ensin Lenniä. Ja seuraavaksi huutelin ihan automaattisesti Piskoa. Piti alkaa korjaamaan, että eiku Erkki.

Jokaisella kerralla Piskon hautapaikan ohi kulkiessa on vielä kyynel silmässä ja pala kurkussa.

 Ikävä on. Kaipa tämä joskus edes vähän helpottaa.

Verhoja pihattoon ja muita höpöttelyjä

Täytyy kyllä myöntää, että vaikka tuo hevosten jokailtainen sisälle laittaminen meni 13,5vuoden jälkeen jo erittäin rutiinilla, niin olen vähän tai oikeastaan tosi paljon nautiskellut tästä hevosten hoitamisen helppoudesta. Jokin aika sitten tönäistiin aitaukseen viimeinen ylivuotinen heinäpaali, joten olen oikeastaan vain aamuisin ja iltaisin käyny kattomassa, että hevosilla on vettä, pihatto on siisti ja hevosilla on kaikki ok.
Nyt tuo heinäpaali on tuhottu siltä osin, kuin mitä siitä syövät, niin nyt sitten täytyy alkaa myös heinää antamaan, kun "tallissa" käy. Uusia heiniä en raski paalina suoraan aitaukseen työntää. Hukka on liian suurta, varsinkin kun nuokin heinät ovat vähän kiven takana olleet. Ja sittenhän nämä hyvät rehunkäyttäjät tuppaavat lihomaan aika herkästi...

-------

Sain isäni puhuttua kaveriksi laittamaan tuota aitaa. Ja eilen sitä yritettiin, mutta sää ei ollut kovinkaan suotuisa. Vettä ja ukkosta. Välillä kyllä aurinko pilkahteli, mutta vain välillä. Otamme aitahommien kanssa uuden yrityksen vaikka ensi viikonloppuna. Saatiin kuitenkin sen verran aitahommaa hanskaan, että tuo meidän "kentän" aita on purettu nyt kokonaan. Pitää sähkölanka-aitaa rakennella, jos aitaa tarvii. Nyt mennään ilman.

Ja jos nyt jotain ihan mahtavaa, niin pihattolato sai isomman oviaukon ja verhot! Hevosten pörinä oli ihan mahotonta, kun noita liuskoja kannoin tuonne, mutta kun paikallaan olivat, niin Lenni rohkeana poikana sukelsi ensimmäisenä liuskojen välistä latoon. Ja sehän on tuo Erkki, joka on kuitenkin asunut pihatossa, jossa on tuollaiset verhot ollut. Vielä vaatii paljon pientä hommaa tuo lato, että sitä nyt pihatoksi voi sanoa, mutta onhan se jo aika kiva.

Vielä sitten mietinnässä, että mitähän tuonne pihattolatoon sitten laittais kuivikkeeksi. Maapohjalla on vielä ollut.
------

Lennin jalka alkais olemaan kunnossa ja ratsastushommiakin voisi taas aloitella, mutta se motivaatiopuutos vähän vaivaa edelleen ja työkiireitäkin on vähän ollut. Mutta pikkuhiljaa. Yhtenä iltana käytin molemmat hevoset sisällä ja kävin istuskelemassa Lennin selässä ja kävin mahallani makoilemassa Erkin selässä. Eilen illalla olisin lähtenyt Lennin kanssa käymään pienellä köpöttelyllä, mutta tuon puretun kentän aidan tavarat on nyt sitten keskellä tallia ja kulkureitillä. Täytyy ne alkaa säilömään johonkin.
--------

Aitahommien ohessa eilen napsin muutamia kuvia hevosista niinä hetkinä, kun aurinko pilkisteli. Ja voi argh! tämä Erkin vaaleus on kyllä ihan tuskaa! Sateen kastelema Erkki kävi etsimässä sen multaisimman kohdan ja tadaa! Mutanaamio on valmis.

Vaihdetaan yksi voikko tuomoseen "tavis rautiaaseen", joka ei ole läheskään niin pahan näköinen...

Lenni on vaan niin kertakaikkisen nätti! (joskin olen toki puolueellinen tässä asiassa. :D )