Kävin eilen aitoja korjailemassa. Tai no itseasiassa kentän aitaa purin pois. Laudat olen sieltä käynyt jo aikaisemmin irroittelemassa ja niitä raahasin sieltä pois ja sisälle. Ehkä niitä voi vielä johonkin hyödyntää. Tolpat on vielä pystyssä, mutta saattaapi olla, että käyn nekin pois hakemassa. Jos siihen aitaa tarvin, niin taidan vähän kevyempään materiaaliin kallistua toistaiseksi.
Isoa aitaa kävin sitten yhden kaatuneen tolpan verran entraamassa taas. Vielähän noita ois aika liuta läpikäytävänä ennen talvea. En tiedä sitten jos vain muutamassa kohdassa oikaisisi ja vain vaihtaisin tolppia. Kentän tolppia siirtäisin tuonne ison aidan tolpiksi ja keräisin niitä alaosastaan lahonneita talliin, että voisin talven pimeinä iltoina teroitella uusiksi. Sehän ei helpota kuin parinkymmenen tolpan verran, mutta olisihan sekin jotain.
Sitten heiluin viikatteen kanssa ja siistin aidan alustan. Ja sitten vielä kävin muutamia pajukoita ja puita siistimässä. Samalla keräilin roskia hevosaidasta. Se on kyllä kumma tuo ihmisrodun roskaamisvimma. Meillä menee tuo tie tuossa niin lähellä, että auton ikkunasta nakellut roskat päätyvät aika useasti hevosaidan puolelle. Onneksi ei vielä kertaakaan ole hevoset syöneet mitään, että olisi ongelmia tullut, mutta mm. tölkkejä, karkkipusseja yms olen tuolta keräillyt. Tällä kertaa saaliina oli semmosen matkaan otettavan kahvimukin muovikansi. Ja noh, löytyi sieltä myös piikkilangan pätkä, metriä pitkä rautatanko, lasinsiruja, paalinaruja, vähän muovinpalasia ja ja.. Näitä ei kuitenkaan autonikkunasta nakattu, mutta ihmisten jättämiä silti.
Lisäksi löytyi yksi kuollut lokki, jonka siirsin aitauksen ulkopuolelle pikkuötöjen työstettäväksi. Se sentään hajoaa kokonaan ajan kanssa.
Vielä ois aitahommaa jäljellä ja aikalailla, mutta jospa lumi tulis myöhään tänä syksynä... Tai sitten voisi ihan aitatalkoita ajatella järjestävänsä, niin tämä ehkä edistyis vähän nopeammin...
Aitojen jälkeen on vielä operoitavana tuo pihattolato. Ostin siihen muoviliuskaverhot oveksi. Nyt vain tarvisin moottorisahan, että saan vetaistua seinään vähän reilumman kokoisen reiän. Ja auttais se moottorisaha tuossa aidanlaitossakin..
--------
Koko ajan kun aitoja laitoin, niin Erkki seisoi vieressä ja käveli perässä. Varmaan kolmeen kertaan kävelin aitauksen ympäri ja Erkki oli koko ajan kaverina. Kävi Lennikin pitkän tovin olemassa kaverina, mutta Erkki oli koko ajan. Erkki on kyllä tosi valloittava luonne. Näyttää uusille ihmisille vähän hapanta naamaa, mutta on niin utelias, että hyvin nopeasti tulee pikkukorvat hörössä katsomaan, että mitäs täällä tapahtuu. Minä kun menen aitaukseen, niin Erkki tulee heti vastaan ja on kyllä aina niin täysillä mukana ja läsnä. Ihana Erkki!
Yhtenä iltana tuossa pikkupojat kävivät tuossa sisällä ja siinä harjailin molemmat ja katselin vähän tarkemmin läpi. Samalla siinä sitten kiipeilin sen verran, että kävin mahallaan Erkin selässä makoilemassa. Erkki uteliaana katseli, että mitä touhuilen, mutta ei sen kummemmin reagoinut ja jatkoi syömistä.
--------
Katselin vielä pitkän tovin pikkupoikien kisuamista. Leikkimielellä painitaan ja hypitään pystyyn ja sitten otetaan spurtit ja taas vähän painitaan. Sitten syödään kylkikyljessä ja sitten suunnataan latoon levähtämään vieretysten. Olen todennut, että Lenni on kyllä vähän nuorempaa kaveria kaivannutkin. Onhan noissa sitten naarmuja ja jälkiä tuosta temuamisesta, mutta kyllä ne vaikuttavat olevan tosi tyytyväisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti