Iltatöitä

Lennartin jalka on vielä selkeästi vähän kipeä, joten ratsastamaan en edelleenkään ole päässyt. Siispä iltapuhde innostuksen kohteeksi joutui Erkki. Erkki sai vähän varustetta niskaan ja lähdettiin maastakäsin työskentelemään.

Lennihän oli kaverina koko ajan. Välillä joutui vähän jo komentamaan, että menehän vähän kauemmaksi siitä. Silloin kun toinen on töissä, niin pääsääntöisesti se toinen osaa pysyä vähän kauempana, mutta välillä unohtuu...

Vähän juoksutettiinkin ja silloinhan kannattaa tietysti juoksuttaa kaksi hevosta samanaikaisesti. Ihan vain ajan säästämiseksi. Erkki käveli reipasta rentoa käyntiä ja Lenni tölttäsi vähän isommalla ympyrällä koko ajan.

Ihana vaalea Erkki oli tietysti kerännyt mutakuorrutuksen hyttyssuojaksi ennen tätä työskentelyä, että tietysti kuvissa näkyy ihana harmaa-musta voikko. Miksi kukaan ei tästä puolesta muistuttanu vaalean hevosen kohdalla??

Ei tuo Lennin "kipeä" jalka noin liikkumiseen näytä vaikuttavan. Haavojen kohdalta on kyllä kosketusarka ja siksipä on vielä saanut lomailla.

Lopuksi vielä tehtiin Erkin kanssa "työhommia" ohjasajon muodossa. En tiedä onko Erkkiä ohjasajettu, mutta ratsukoulutusta tehty kuitenkin ilmeisesti sen verran, että tämä oli ihan SPL:ää (selvää pässinlihaa). Tosta noin pujoteltiin ja mentiin eteenpäin ja pakkikaan ei puutu. Pyydä vaan Erkkiä tekemään, niin No prob! kaikki käy ja onnistuu.

Muhkee se on tuo beba, mutta aivankuin Erkki ois pikkasen laihtunut. Pitäiskö testata uudelleen Lennin satuloita selkään. :D

Aitaa, aitaa ja vielä vähän aitaa...

Kävin eilen aitoja korjailemassa. Tai no itseasiassa kentän aitaa purin pois. Laudat olen sieltä käynyt jo aikaisemmin irroittelemassa ja niitä raahasin sieltä pois ja sisälle. Ehkä niitä voi vielä johonkin hyödyntää. Tolpat on vielä pystyssä, mutta saattaapi olla, että käyn nekin pois hakemassa. Jos siihen aitaa tarvin, niin taidan vähän kevyempään materiaaliin kallistua toistaiseksi.

Isoa aitaa kävin sitten yhden kaatuneen tolpan verran entraamassa taas. Vielähän noita ois aika liuta läpikäytävänä ennen talvea. En tiedä sitten jos vain muutamassa kohdassa oikaisisi ja vain vaihtaisin tolppia. Kentän tolppia siirtäisin tuonne ison aidan tolpiksi ja keräisin niitä alaosastaan lahonneita talliin, että voisin talven pimeinä iltoina teroitella uusiksi. Sehän ei helpota kuin parinkymmenen tolpan verran, mutta olisihan sekin jotain.

Sitten heiluin viikatteen kanssa ja siistin aidan alustan. Ja sitten vielä kävin muutamia pajukoita ja puita siistimässä. Samalla keräilin roskia hevosaidasta. Se on kyllä kumma tuo ihmisrodun roskaamisvimma. Meillä menee tuo tie tuossa niin lähellä, että auton ikkunasta nakellut roskat päätyvät aika useasti hevosaidan puolelle. Onneksi ei vielä kertaakaan ole hevoset syöneet mitään, että olisi ongelmia tullut, mutta mm. tölkkejä, karkkipusseja yms olen tuolta keräillyt. Tällä kertaa saaliina oli semmosen matkaan otettavan kahvimukin muovikansi. Ja noh, löytyi sieltä myös piikkilangan pätkä, metriä pitkä rautatanko, lasinsiruja, paalinaruja, vähän muovinpalasia ja ja.. Näitä ei kuitenkaan autonikkunasta nakattu, mutta ihmisten jättämiä silti.
Lisäksi löytyi yksi kuollut lokki, jonka siirsin aitauksen ulkopuolelle pikkuötöjen työstettäväksi. Se sentään hajoaa kokonaan ajan kanssa.

Vielä ois aitahommaa jäljellä ja aikalailla, mutta jospa lumi tulis myöhään tänä syksynä... Tai sitten voisi ihan aitatalkoita ajatella järjestävänsä, niin tämä ehkä edistyis vähän nopeammin...

Aitojen jälkeen on vielä operoitavana tuo pihattolato. Ostin siihen muoviliuskaverhot oveksi. Nyt vain tarvisin moottorisahan, että saan vetaistua seinään vähän reilumman kokoisen reiän. Ja auttais se moottorisaha tuossa aidanlaitossakin..
--------

Koko ajan kun aitoja laitoin, niin Erkki seisoi vieressä ja käveli perässä. Varmaan kolmeen kertaan kävelin aitauksen ympäri ja Erkki oli koko ajan kaverina. Kävi Lennikin pitkän tovin olemassa kaverina, mutta Erkki oli koko ajan. Erkki on kyllä tosi valloittava luonne. Näyttää uusille ihmisille vähän hapanta naamaa, mutta on niin utelias, että hyvin nopeasti tulee pikkukorvat hörössä katsomaan, että mitäs täällä tapahtuu. Minä kun menen aitaukseen, niin Erkki tulee heti vastaan ja on kyllä aina niin täysillä mukana ja läsnä. Ihana Erkki!

Yhtenä iltana tuossa pikkupojat kävivät tuossa sisällä ja siinä harjailin molemmat ja katselin vähän tarkemmin läpi. Samalla siinä sitten kiipeilin sen verran, että kävin mahallaan Erkin selässä makoilemassa. Erkki uteliaana katseli, että mitä touhuilen, mutta ei sen kummemmin reagoinut ja jatkoi syömistä.
--------

Katselin vielä pitkän tovin pikkupoikien kisuamista. Leikkimielellä painitaan ja hypitään pystyyn ja sitten otetaan spurtit ja taas vähän painitaan. Sitten syödään kylkikyljessä ja sitten suunnataan latoon levähtämään vieretysten. Olen todennut, että Lenni on kyllä vähän nuorempaa kaveria kaivannutkin. Onhan noissa sitten naarmuja ja jälkiä tuosta temuamisesta, mutta kyllä ne vaikuttavat olevan tosi tyytyväisiä.

Erkin ensimmäinen työpäivä ja muuta

Erkki sai omien kiireiden takia olla viikon verran ihan vain heppaseurassa, ennen kuin Erkillä oli ensimmäinen työpäivä. Eka työpäivänä sitten olikin kovasti tapahtumaa. Otin Erkin sisälle yksinään. Ensin testattiin suitsia. Vision kuolain aiheutti ällötystä, suora muovi oli parempi, mutta treenataan niitä kuolaimia lisää sitten ajan kanssa.
Suitsistakin löytyi sopivaa (sehän olisikin ollut ihme, jos suitsihamsterin varastosta ei olisi sopivaa löytynyt), aika lailla samaa kokoluokkaa ovat Lennin kanssa päästään. Erkillä ehkä aavistuksen pienempi suu, pitää katsoa, että onko nuo kuolaimet mitä löytyy niin jopa liian isoja.

Sitten siirryttiin pihalle ja 4v tyttäreni suoritti Erkin "säkitystä" oikein urakalla... "Erkki kato, minä keinun! Erkki kato minä pompin näin trampoliinissa! jne..." Samalla Erkki opetteli ohimennen väistämistä, peruutusta, ahtaista väleistä kulkemista, ilman hevoskavereita olemista ja lopuksi vielä lähettämisen alkeita. Paljon saa kaikkea pientä mahutettua niinkin yksinkertaiseen asiaan, kuin että kävin siis syöttelemässä Erkkiä pihalla narunnokassa.

Ai joo ja soviteltiin me pikaisesti tuossa viikolla satuloitakin. Lennin molemmat satulat oli kapeita näin äkkiseltään kokeiltuna ja eivät siten myös oikein selkään istuneet. Mutta Erkki saa opetella muita hommia vielä tovin, ennen kuin satulaa tarvitaankaan. Ja eletään toivossa, että Erkki pikkasen laihtuis siihen mennessä kun satulaa tarvitaan, josko sitten jompi kumpi satuloista passaisi. Di-flexiin löytyy kyllä leveämpiä kaariakin tuolta varastosta, että jos ei muuten niin testataan leveämmällä kaarella.
-----

Ensimmäisenä yönä, kun nuoret poijjaat olivat noissa meidän oikeissa karsinoissa, Erkki oli rysäyttänyt karsinan ovesta läpi niin, että lukot olivat solmussa. Sen lisäksi Erkki oli käynyt avaamassa Lennin karsinan oven ja päästänyt Lenninkin pois karsinasta. Pojjaat seisoivat kylki kyljessä heinäpaalin vieressä syömässä. Muuhun ei ollut koskettu.
Seuraavan yön pojat viettivätkin sitten ulkona. Meillä on tuo lato tuossa, joka on periaatteessa ollut tähän asti vain katoksena. Nyt sitten alan virittelemään siitä jonkinmoista pihattoa. Saavat nuorukaiset ainakin osan vuodesta viettää ihan ulkoilmaelämää.

Tämä hevosten ulkoilmaelämä vain on melkoista shokkihoitoa itselle. Ensimmäisessä "iltatallissa", kun hevoset jäivätkin ulos kävin pyörimässä ja kävelemässä edestakaisin tallissa, kun ei tarvinutkaan tehdä paljon mitään ja tuntui, että jotain on tekemättä. Sama aamutallissa. Helpoksi olen tehnyt hommat itselle tuon tallielämänkin aikana, mutta nyt on vielä helpompaa. Ainakin näin kesäaikana. Eiköhän tuo talvi tuo sitten vähän enemmän hommaa.
-------

Ratsastusinto on ollut vähän kadoksissa tässä kaikessa hulinassa ja sitten kun olisi ollut innostusta taas, niin Lenni loukkasi jalkaansa. Toisessa takajalassa oli verinaarmuja ja vähän syvempääkin haavaa ja en tiedä, missä se on käynyt remuamassa ja rettelöimässä. Sitten vain puhdistellaan haavoja odotellaan jalan parantumista. Huoh!
-------

Hööksin loppuhulinoissa (bouhou! se tosissaan loppui!) kävin pyörähtämässä ja sieltä tarttui Lennille mukaan ne Equi guardin putsit. S- kokoon päädyin ja ne meni hyvin jalkaan. Olivat vain ehkä pikkasen korkeaa mallia, että saa nähdä miten ne käytössä toimivat. Mutta söpöt pinkit ne ainakin ovat. Kuvittelin näitä olevan myös turkoosina, mutta ei niitä vissiin sitten ole. Söpöä pinkkiä siis. Katsotaan koska päästään testaamaan.

Elämä jatkuu..?

Kuten varmaan on huomattu, niin blogi on ollut tovin aika hiljainen. Tapahtumiahan on ollut vyöryksi asti, kuten noista edellisistä päivityksistä voi päätelläkin. Tämä prosessi ei allekirjoittaneelle ole ollut kovinkaan helppo. Vaikka kovasti olen halunnut kirjoitella ja purkaa mieltäni, niin en ole siihen pystynyt.

Tuntuu, että tämä tapahtumaketju lähti liikkeelle ihan yllättäen ja en ole meinannut mukana pysyä. Vaikka näitä omia blogikirjoituksia lueskellessa täytyy todeta, että eihän tämä nyt kovin yllättävä ollut. Loppujen lopuksi.

Olen kuitenkin ollut jo jossain alitajunnassa tietoinen siitä, että tämä kesä on todennäköisesti vanhuksen viimeinen. Päätös ei ollut helppo, mutta viimeistään siinä vaiheessa kun Erkki tuli laumanvahvistukseksi ja katselin nuorten hevosten temuamista ja vanhuksen reagointia, olin varma että oikean päätöksen olen tekemässä. Mutta ei edelleenkään ollut helppo päätös.

Ehkä tämä tästä alkaa ajan kanssa helpottaa ja elämä jatkuu. Nyt opetellaan elämää näiden nuorten hevosten kanssa. Siinäpä sitä tekemistä sitten riittääkin, puolin ja toisin.

Erkki

Eiríkur frá Halmeniemi

Islanninhevonen
ruuna
synt: 13.6.2007
kasvattaja: Esa Paananen

Nimenä Eiríkur tarkoittaa aina voimakasta, mahtavaa. Lempinimi Erkki oli jo valmiina ja vaikka monet on kyselleet, että vaihdanko lempinimeä, niin Erkki taitaa olla Erkki. Eihän se nimi hevosta pahenna, jos ei hevonen nimeä. Tosin lapsella on monta nimeä ja Erkki vääntyy aika monesti Erdeksi. Erkki on pikkasen Lenniä pienempi, jossain 140cm hujakoilla. Mutta minkä Erkki korkeudessa häviää, niin ihan taatusti ympärysmitassa voittaa...

Yhtenä viikonloppuna lähdettiin kaverin kanssa katsomaan Lennin emää ja sen kaverina olevaa Erkkiä. Sain Erkistä briiffauksen, että Erkki ei vieraista ihmisistä oikein perusta. Kun tutustuu, niin on ihan mukana heppa, mutta vieraita ihmisiä mieluummin välttelee. Juteltiin tovi pihatossa ja samalla vähän rapsuttelin Erkkiä ja kieltämättä vähän välttelevä Erkki oli. Pariin kertaan jouduttiin vänkäämään siitä, että voiko hevonen litistää ihmisen takapuolella seinää vasten vai ei... Kävin hakemassa naruriimun ja muutaman minuutin verran työskenneltiin maastakäsin. Erkki vastasi hyvin ja teki kaiken pyydetyn ja sen muutaman minuutin jälkeen päästin Erkin irti. Silloin oli Erkin hetki. Erkki sai valita, että lähteekö heppakaverin luo, jonnekkin aitauksen nurkkaan syömään vai jääkö minun luokse. Erkki päätti jäädä minun luo ja lähteä minun mukaan. Erkki sai jätettyä kavionjälkensä sydämeen ja eipä siinä sitten ollut mitään vastaan väittämistä.

Erkki on opiskellut jonkinverran ratsun uran esikoulua, mutta erinäisistä syistä koulunkäynti on jäänyt kesken. Erkin kanssa aletaan pikkuhiljaa katsomaan mitä keksitään ja saadaan aikaiseksi.

Erkin riesaksi pesiytyi kaviokuume ja joskus tulee vain aika luovuttaa ja päästää irti. Hyvää matkaa Erkki ja vie Piskolle terkut! <3

R.I.P Suikun-Pisko 20.6.1988-14.8.2015

R.I.P Suikun-Pisko 20.6.1988-14.8.2015

Silmän pilkkeen näen hiipuvan,
tiedän päivän saapuvan.
Yhden antamani lupauksen,
lähestyy aika lunastuksen.
Suru ja murhe sydäntä painavat,
kyyneleet valuvat.

Kiitos näistä vuosista. Hyvää matkaa! Ehkä me tavataan vielä.