Maastoilua ja aitoja

Hiljaista on. Lennin kanssa ollaan tehty pääasiassa vain ihan hyväntuulen maastolenkkeilyjä. Mielessä on kyllä ollut, että pitäisi tehdä vähän enemmän. Kenttäjumppa tekis molemmille oikein hyvää ja maastoillessakin voisi vaatia paaljon enemmän. Mutta taas toisaalta tuon kaiken askellajiensaikkauksen jälkeen tuntuu vain hyvältä, että hevonen liikkuu ongelmitta, rennosti ja mielellään. Siksipä sitä myös kauhean mielellään antaa hevosen nyt liikkua sitten melko vapaasti.

Valmennuksia ja ratsastustuntejakin olen mietiskellyt, mutta issikkavalmentajia ei nyt ole tiedossa lähistölle ja juuri nyt on sellainen fiilis, että en muiden valmentajien silmien alle halua mennä. Jotenkin ajatus siitä, että menee valmennukseen ja ensimmäisenä toteaa, että me ei sitten ravata ja laukkatreenitkin on jääneet aika vähälle, ei kuulosta kovin hyvältä. Ei varmasti motivoi valmentajaa ja minun kannata siihen rahojani laittaa. Sinällään kyllä itselle esimerkiksi istuntatunti tekis hyvää.

Jos nyt jotain extremeä meidän elämään, niin yhdellä maastoreissulla meinattiin junan alle jäädä. Noh, jäädä ja jäädä, ei nyt ihan niin lähellä ollut, mutta säikäytti kuitenkin. Tuo junaradan ylitys on tuossa ihan lähellä ja se täytyy maastoreissulla ylittää. Juna-aikataulut on melkoisen tutut jo ja tiedän, että illalla tiettyyn aikaan menee juna. Yleensä ehitään iltamaastoilulta kotia ihan kevyesti ja kerkeän yleensä sisälle sohvalle asti istumaan ennen junan menoa. Mutta sitten tulikin se päivä, että juna olikin puolisen tuntua etuajassa. Onneksi se on niin syvälle juurtunut tuonne selkärankaan tuo, että radan katsoo ennen ylitystä, vaikka myönnän, että en ihan niin tarkkaavainen ollut, kuin mitä pitäisi olla. Syämestä kouraisi, kun näkyikin junankeula lähestymässä. Käänsin Lennin takaisin maastoon ja vähän matkan päästä käänsin kyljen junaradan suuntaan. Siinä seisoskeltiin ja seurattiin junan ohimenoa. Lenni käyttäytyi niin kiitettävästi. Kääntyi kiltisti takaisin maastoon päin, vaikka koti jo näkyi ja Piskon huuto kuului. Ja seisoi rauhallisena paikallaan junan ohimennessä. Korkeintaan vaikutti vähän ihmettelevän, että miksi ratsastajan sydän hakkaa tuhatta ja sataa jostain junan ohimenosta, kun niitähän menee useita ohi päivän aikana. Niissä mitään ihmeellistä ole.
------

Lennille olen tässä aina ohi mennen mietiskellyt putsivaihtoehtoa. Painojen kanssa en viitsi ratsastaa jatkuvasti ja nuo neopreeniputsit ei vain tunnu suojaavan tarpeeksi. Nyt mietinnässä joko Equi Guardin  tällaiset tai Professionals Choisen nämä . Vielä arvonnassa, että kumpia tässä nyt sitten lähtis testaamaan. Vaiko jotain kolmatta vaihtoehtoa? Vaikeaa!

Ja samaan syssyyn kauhistelua siitä, että meidän lähiheppatarvikeliike Hööks meinaa lopettaa! Eih!
------

Harmaita hiuksia aiheuttaa vähän aidat. Yksi aitatolppa oli kaatunut ja sen kävin korjaamassa. Tolppa oli lahonnut alaosastaan ja siksi katkennut. Kokeilin viereistä tolppaa ja se sanoi kräts ja sain senkin korjata. Tuolla olisi siis n. 80 aitatolppaa ( miinus ne kaksi, jotka kävin korjaamassa), joista pitäisi käydä lahonnut osa nappaamassa pois ja upottaa uudelleen. Ja tämä siis mielellään ennen talven tuloa. Olen kyllä oikeastaan ollut tietoinen tästä. Tolpat on olleet ja pitäneet pintansa jo ainakin 7 vuotta, niin onhan tuo jo odotettavissa. Ja jo siinä vaiheessa kun tolpat olen ostanut, niin olen ennakoinut tilanteen ja ostin sen verran pitkät tolpat, että niissä on nyt varaa lyhentää. On olleet ihan loistavat tolpat, mutta nyt pitäisi jostain löytää aikaa siihen, että saisin kaikki tolpat käytyä läpi.

Ja tuo meidän kentän aitahan tuossa odottaa edelleen... Juu, olen ihan onnettoman hidas sen kanssa. Mutta tässä on ollut kova mietintä käynnissä, että mitä ihmettä sen kanssa teen. Viimeisin testikierros lauta-aitana taitaa olla ohitse ja seuraavana käyn nuo laudat purkamassa pois. Pikkuherra rapsuttelee itseään niihin sen verran rajusti, että ei kestä lauta-aita sellaista. Mietinnässä vielä, että jätänkö nuo tolpat tuonne kuitenkin pystyyn sitä varten, että saan jonkin kuningasidean aitamateriaaliksi vai keräilenkö nekin pois. Jos nyt kuitenkin aloittelisi tuon aitauksen aitatolpista ja kentän aita-lautojen pois keräilyllä ja katsois sitten mihin pienellä ihmisellä aika riittää.
------

Ja Pisko sitten. Noh, Pisko lepäilee ja syö ja on kärttyinen eläkeläinen. :D Pikkuaitaan kun laitan syömään, niin Pisko tulee, sitten kun on saanut syötyä tarpeeksi, portin kohdalle seisoskelemaan ja huutamaan, että tulehan hakemaan pois. Pihalle kun laitan nurmikkoa leikkaamaan, niin Pisko menee, sitten kun on saanut syötyä tarpeeksi, tallin ovelle seisomaan ja huutamaan, että tulehan aukaisemaan ovi. Illalla klo 20 aikaan Pisko tulee portille seisomaan ja huutamaan, että tulehan jo päästämään sisälle. Kun menen aamulla talliin, Pisko huutaa, että oot myöhässä, päästä ulos. Kun lähen Lennin kanssa lenkille, Pisko jää aitaukseen ja huutaa, että elekää menkö, hän on yksin.
Pisko osaa vaatia palvelua ja kun Pisko huutaa, on parempi mennä... On se melkoinen persoona.

Mennään maalle -tapahtumassa

Lennartin kanssa oltiin tänään Mennään Maalle -tapahtumassa. Alunperinhän meidän piti olla siellä askellajinäytöksessä mukana, mutta kaikista vastoinkäymisistä johtuen se nyt jäi väliin. Mutta meidät puhuttiin kuitenkin lähtemään sinne näytteille. Lennihän on kyllä nätti, johan sitä kestää viiä näytteille.

Kuva: Terhi Homanen

Ajattelin, että noh, lähdetään ainakin ottamaan kokemuksena tuollaisesta isommasta tapahtumasta ja hälinästä. Sehän ei koskaan tee pahaa nuorelle hevoselle. Varsinkin, kun tuo ravirata on jostain syystä ollut meille Lennin kanssa stressaus ja jänskätyspaikka.

Kävin ensin aamulla laittelemassa meidän esittelypistettä valmiiksi. Sitten ajelin kotiin vaihtamaan vaatteet ja hakemaan osan tavaroista. Sitten takaisin ja vähän aikaa kerkesin olla, kun lähdin taas takaisin hakemaan Lenniä.
Harjailin Lennin pikaisesti, laitoin putsit jalkaan, riimun ja suitset päähän ja vielä viimehetkillä nakkasin satulan selkään ja hain itselle turvaliivin päälle. Alkumatkan pystyy tuossa ojassa kulkemaan, niin päätin mennä sen pätkän ratsastaen. Se menikin oikein loistavasti. Sitten hyppäsin alas ja taluttelin loppumatkan. Raviradan katsomon tausta oli edelleen jännittävä paikka ja siellä piti vieläkin pysähdellä ja tarkkailla tilannetta. Sitten päästiin meidän esittelypisteelle ja vähän siellä piti tutkailla tilannetta. Aika nopeasti kuitenkin Lenni pää tipahti nurmikkoon ja Lennartti rentoutui syömään. Lennartti söi ja oli rapsutteluheppana tovin. Sittenpä pikkuherra olikin hupsista heijaa jo talutusratsuna muiden mukana. Ja hyvin meni!
Sittenpä lähdettiin kotia kohti. Alun taluttelin ja loppumatkasta hyppäsin taas selkään. Sitten kotona varusteet pois ja ansaitulle vapaalle Piskon kaveriksi ja mutapiehtaroinnit päälle.
Minä lähdin vielä viimeisen kerran raviradalle ja tapahtuman lopuksi keräiltiin tavarat kasaan.

Tapahtuma meni siis ihan putkeen ja hevonen oli aivan loistava ja onhan se nyt kuvia katsellessa todettava, että onhan se ihan himskatin hienokin vielä kaiken lisäksi. Nyt on melkosen jyrän alle jäänyt olo. Mieli tekis kyllä ratsastamaan. Köpöttelemään tuonne metsäteille ja nollaamaan päivän tapahtumat. Mutta heppa on päivän työt jo tehnyt, niin täytyy malttaa huomiseen asti...