Sunnuntaina käytiin kävelyllä tuolla pyöräteitä pitkin. Ihan maastakäsin kävelin. Ollut sen verran vähäistä tuo liikunta, että ajattelin kun tuonne liikenteen sekaan suunnataan, niin mennään ainakin aluksi maastakäsin. Lenni olikin alkuun kuin lentoon lähdössä ja lapa tuli taluttajan syliin vähän liian kanssa. Sitten käytiin pitkällisiä keskusteluja siitä, että missä kohdassa se herra hevosen paikka onkaan kävellessä ja kun se saatiin selväksi, niin alkoi sujua. Meni sitten niin sujuvasti, että en sitten enää selkään kiipeillyt. Jos sitten vaikka seuraavalla kerralla.
Samalla testattiin tietysti uudet suitset. Täytyy myöntää, että ehkä jopa hieman enemmän tykkäsin näiden kirkkaiden kivien kokonaisuudesta, kuin tuosta turkoosista, johon alunperin näissä ihastuin. Ja itseasiassa aluksi olin vähän epäröivä näiden suhteen, mutta näin kun näitä tuossa päässä katsoo, niin tykkään näistä koko ajan enemmän.
Suoralla kuolaimella näitä ensin testasin, mutta täytyi todeta, että ei se suorakuolain enää ole niin toimiva tuossa suussa. Aiheuttaa sekin jo levottomuutta. Tämä Myler on toistaiseksi ollut ehdottomasti parhain ja toimivin vaihtoehto. Vision heti hyvänä kakkosena.
Kengitykseenkin saatiin vihdoin ja viimein aika torstaille, että jospa tämä tästä iloksi muuttuis ennen valmennukseen lähtöä. Tämä ois nyt kolmas kengittäjävaihtoehto, että jospa nyt toden sanois. Jos tämä ei onnistu, niin sitten väkerrän itse. Ei enää jaksa. Pitäisköhän alkaa sitten kuitenkin kengitystä opettelemaan, kun tuntuu kengittäjät kiven alla olevan. Vois kuvitella töitä riittävän. Rivien välistä voinee lukea kaiken kiukuttelun. :D
Samaan kiukutteluun totesin tuossa yhtenä päivänä meidän juoma-astian = kylpyammeen olevan kyljestä halki. Uusi vesiastia pitää siis kesäksi hommata tässä jossain vaiheessa.
Kaikkeen kiukutteluun auttaa, kun vain katselee tuota hevosta. Kaikki kiukku laantuu, kun se vain on niin nätti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti