Pientä treeniä ja yksi satulantestaus

Lennille kun saatiin kengät jalkaan, niin ollaan sitten aloiteltu pientä treenausta. Sisällyksenä muutama lyhyehkö läpiratsastus ja yksi maastoreissu.

Läpiratsastuksissa ollaan käännelty, taivuteltu ja väistetty molempiin suuntiin, otettu askellajeista käynti ja lyhyet tölttipätkät ja sitten tietysti pysähdykset ja peruutukset. Semmonen aika perus läpitsekkaus siis.

Ja kyllä vain, maastoreissu. Lumet on sulaneet niin vauhdilla, että nyt päästiin jo tuohon lähimaastoon. Kahlatahan siellä vielä piti, puoleen jalkaan asti, mutta on taas optimistinen olo, että kyllä tämä talvi tästä kesäksi vielä muuttuu.
-----

Jälleen saatiin testata yhtä lännensatulaa. Kyseessä oli tuollainen rungoton, mutta paneelillinen satula.

Satula istahti ensinäkemällä selkään aika kivasti. Leveyttä riittävästi ja pituuskin kivannäköinen. Mutta valitettavasti sitten tarkemmin testaillessa satula painui edestä turhan alas ja veti minun selän notkolle. Ohuella padilla testatessa enemmän ja paksummalla padilla testatessa aavistuksen vähemmän, mutta painui siltikin. Lisäksi paksumman padin kanssa ongelmaksi muodostui myös se, että satula alkoi pyöriä selässä. Harmillista, muuten satula vaikutti niin lupaavalta.
Tuhannet kiitokset jälleen ystävälleni, joka jaksaa aina muistaa meitä, kun satuloita tulee vastaan!! :)
-----

Viikonloppuna sitten tulossa se odotettu Riikan valmennus. Pikkasen tökkii lähteä valmennukseen tällä treenillä, mutta eiköhän se Riikka jotain järkevää meille keksi. Sitä odotellessa.

Kengät jalkaan ja menoksi

Vihdoin ja viimein. Lennillä on kengät jalassa. Olihan se melkoisen pitkä ja piinallinen rapia kuukausi, joka tähän odotteluun ja kengittäjän metsästykseen menikin. Nyt saa taas hetken hengähtää. Tai ehkä pidempään. Jos nyt tämän kengitysvälin on kengät jalassa ja sitten kesä ollaan ilman kenkiä. Mutta katsellaan nyt tilannetta. Nyt kuitenkin hetken hengähdän ja nautin tilanteesta, että hevosella on tuore kengitys alla.

Juuri sopivasti näin viikkoa ennen valmennukseen lähtöä. Muutama ratsastuskerta ehditään toivottavasti saada tähän alle ennen valmennusta, jos aikataulut antaa periksi. Ei voi treenin määrää kehua, mutta mennään nyt sillä mitä on.

Jotta hevosen omistajan elämä ei ihan suunnattoman helppoa olisi, niin pitäisi Piskon kengitystä alkaa suunnittelemaan.
Heh heh! Eihän tämä hevosen omistaminen täyspäisten ihmisen hommaa ole...

Irtokarvaa ja kävelylenkkeilyä

Lauantaina urakoitiin Piskon kanssa yhteistuumin Lenniltä talvikarvaa vähemmäksi. Jos Lennartti ei olisi ihan niin karvaturrukka, kun valmennukseen mennään.

Sunnuntaina käytiin kävelyllä tuolla pyöräteitä pitkin. Ihan maastakäsin kävelin. Ollut sen verran vähäistä tuo liikunta, että ajattelin kun tuonne liikenteen sekaan suunnataan, niin mennään ainakin aluksi maastakäsin. Lenni olikin alkuun kuin lentoon lähdössä ja lapa tuli taluttajan syliin vähän liian kanssa. Sitten käytiin pitkällisiä keskusteluja siitä, että missä kohdassa se herra hevosen paikka onkaan kävellessä ja kun se saatiin selväksi, niin alkoi sujua. Meni sitten niin sujuvasti, että en sitten enää selkään kiipeillyt. Jos sitten vaikka seuraavalla kerralla.
Samalla testattiin tietysti uudet suitset. Täytyy myöntää, että ehkä jopa hieman enemmän tykkäsin näiden kirkkaiden kivien kokonaisuudesta, kuin tuosta turkoosista, johon alunperin näissä ihastuin. Ja itseasiassa aluksi olin vähän epäröivä näiden suhteen, mutta näin kun näitä tuossa päässä katsoo, niin tykkään näistä koko ajan enemmän.
Suoralla kuolaimella näitä ensin testasin, mutta täytyi todeta, että ei se suorakuolain enää ole niin toimiva tuossa suussa. Aiheuttaa sekin jo levottomuutta. Tämä Myler on toistaiseksi ollut ehdottomasti parhain ja toimivin vaihtoehto. Vision heti hyvänä kakkosena.

Kengitykseenkin saatiin vihdoin ja viimein aika torstaille, että jospa tämä tästä iloksi muuttuis ennen valmennukseen lähtöä. Tämä ois nyt kolmas kengittäjävaihtoehto, että jospa nyt toden sanois. Jos tämä ei onnistu, niin sitten väkerrän itse. Ei enää jaksa. Pitäisköhän alkaa sitten kuitenkin kengitystä opettelemaan, kun tuntuu kengittäjät kiven alla olevan. Vois kuvitella töitä riittävän. Rivien välistä voinee lukea kaiken kiukuttelun. :D

Samaan kiukutteluun totesin tuossa yhtenä päivänä meidän juoma-astian = kylpyammeen olevan kyljestä halki. Uusi vesiastia pitää siis kesäksi hommata tässä jossain vaiheessa.

Kaikkeen kiukutteluun auttaa, kun vain katselee tuota hevosta. Kaikki kiukku laantuu, kun se vain on niin nätti!

5ml on liikaa

Eihän tämä nyt voi olla todellista. Menin sitten Lennin tähän mennessä toimivaan ruokintaan vielä lisäämään sen puuttuvan vitamiinilisän. Siis 2x 5ml nestemäistä vitamiiniliuosta (mikä sekin on alakanttiin tuolle hevoselle). Yhden kerran ehti saada sen 5ml ja tässäpä tulos. Hankauskohta.

Siis oikeasti, 5ml! Miten voi neljäsataa kiloisessa hevosessa 5ml vaikuttaa tälleen? Herkkä on hevosen elimistö, ei voi muuta sanoa.

Mutta muihin aiheisiin.

Ostin aikaan ne "jos tuntuu, ettei tulevaisuus häikäse, niin lisätään prkl väkisin sitä häikäsyä" -suitset. Sittemmin niistä luovuin kun totesin, että hevonen ei vain tykkää sen mallin turparemmistä, vaikka omistaja suitsien häikäisystä tykkäisikin. Ja itseasiassa, kun on noita issikka ja länkkärisuitsia käyttänyt, niin enkkusuitsissa on vähän turhan paljon tavaraa. :D

Pitkään etsin vastaavia issikkasuitsia ja nyt ne löytyi. Nämä ovat siis vol 2 "jos tuntuu, ettei tulevaisuus häikäise, niin lisätään prkl väkisin sitä häikäisyä"- suitsista. Kehno kuva, mutta eiköhän näistä lisäkuvia tule vielä kyllästymiseen asti.

Näissä suitsissa on tuollainen molemmin puolin irroitettava turparemmi, joten näihin voi turpista vaihdella ja samalla kertaa investoinkin tuon ihanan sinivihreä blingin lisäksi tuollaisen kirkkailla strasseilla olevan. Se sitten mätsääkin tuohon (CH) otsapantaan, joka meillä on olemassa ennestään. Ihan suoranaista taktikointia.

 Lisäksi meillä on vielä yksi turparemmi, joka näihin suitsiin passaa. Se vain on sitten ihan tavallinen ja tylsä. :D Edelleen etsin AS- anonymit suitsiholistit ryhmää...

Samalla investoin tuollaisen riimun. Tovi sitten avauduin Lennin päähän sopivien riimujen löytämisen vaikeudesta, niin ajattelin josko tämmönen "issikkamalliston" riimu olisi sopiva. Ja vaikutti kyllä kivalta. Turvalla oli tarpeeksi tilaa ja poskilta on tarpeeksi lyhyt. Säädöltään täytyy olla kyllä suurimmillaan, mutta jospa tuo pää ei nyt enää ihan mahottomasti kasvais.. Plussaa myös niskan ja turvan tuollaisesta "lähmä" materiaalista, että tämä varmaan pysyykin sitten päässä ja itseasiassa ajattelin, että tämä saattais olla hyvä vieteririimunakin sitten. Ja onhan tämä yksinkertaisuudessaan tosi nätti.

 Suitset ja riimu löytyy Karlslundin mallistosta. Sinne vain kuolaamaan kaikkea ihanaa rompetta.

Pääsiäisajelulla

Eilen käytettiin Lennarttia pienellä pääsiäisajelulla kuljetuskopilla. Oikeastaan testattiin, että kuinka ruunanmölli-Lennart ja kaverin oripoika tulevat toimeen kuljetuksessa, että tiedetään voidaanko lähteä kahden hevosen kanssa valmennukseen. Ja hyvinhän ne näyttivät kulkevan. Oripojan piti pientä koiranhaukunnan kuuloista ääntä pitää. Taisi ilmoittaa olevansa kuljetuskopin kunkku ja Lennille passaa kaikki, kunhan vain saa syödä.

Lenni oli melkoisen karvaturjake paksukaisen näköinen sileäkarvaisen ja tietysti itseään vähän eri malliin treenaavan oripojan rinnalla. Koitin sitten Lenniä rapsutella erityisen paljon, että saataisiin tuo karvanlähtö paremmalle mallille ennen valmennusta, sille paksukaisuudelle ei nyt tähän hätään hirveitä keretä.

Meidän vakkarikengittäjä on edelleen ilmeisesti sairaslomalainen, joten toiseen kengittäjään olin yhteyksissä ja nyt odotellaan, josko hän ehtisi käymään tässä lähiaikoina. Nyt on vaikuttanut kelit sellaisilta, että tuolla ehkä jotain pientä voisi kengättömänkin kanssa tehdä, muuuten on vain ollut sen verran ohjelmaa, että en ole oikein kerennyt. Jos tänään kävis testaamassa vähän jotain.