Tyhjän aitauksen syndrooma

No siis olenhan mie sitä puhunu ja uhkaillu. Että laitan hevoset pois ja alan harrastaan pitsinnypläystä. Siinä se nyt on, tyhjää täynnä oleva aitaus.

No ei tarvi säikähtää, en myyny niitä pois, enkä tehny makkaraa. Pojat vaan lähtivät "kesä"töihin. Menivät seuraneideiksi ja niittokoneiksi.

C: Terhi

Eilen kävin Lennartin kanssa ratsastelemassa tuolla ja katsomassa reitin, että mistä mennään ja tänään kaverin kanssa taluteltiin molemmat pojat sitten sinne. Vähän jänskätti Erkin puolesta, reitillä oli kuitenkin pyörätietä, alikulkutunneli ja pari sillan ylitystä. Mutta mitä sitä. Erkki kävellä porskutti menemään pikkukorvat pystyssä. Parissa kohdassa otti sivuaskeleen ja alikulkutunnelissa Lenni sai mennä edeltä. Siinäpä se.

Erkin kanssa menossa kesälaidunta kohti. Ei tuosta sateesta ja kylmästä oikein saanut kesälaidun fiilistä.

Pihanurtsiakin käytiin jo maistamassa helatorstaina ja tiiättehän sen tunteen, ku maistaa jotan hyvää sen ensimmäisen suupalan. Se näyttää tältä.

Löysin aarteen

Varovasti puuta koputtaen totean, että Lennillä on olleet jalat ehjät ja ollaan päästy oikeasti ratsastelemaan. Ja mikä vielä parempaa, niin lähimaasto alkaa olla sen verran sula, että sinnekkin pääsee.

Tuolla pikkusen kauempana sitten jo sulat tiet ja aurinkoa ja latailtiin sitten akkuja.

Minua kyseltiin Lennin kanssa mätsäreihin, mutta tuo peffa näyttää tuommoselta, niin eipä tuon kanssa viitti lähteä.

Tänään maastoillessa löydettiin aarre. Talvella kadonnut putsi lepäili tuolla moottoritien huoltotiellä. Ehjänä ja vain hengaili ja odotteli löytämistä. Ihan muutamaa viikkoa aiemmin ehdin tuollaiset toiset investoida, mutta nooh, kiva kun löytyi, niin on nyt sitten kaksi paria.

Kotia kun tultiin, niin Lenni totesi ruohon olevan oikeasti vihdeämpää aidan toisella puolella ja karkasi multa tallista ennen kuin ehdin varusteet riisua. Noh näin someyhteiskunnan aikaan, nappasin tietysti ensin kuvan ja sitten kävin vain riisumassa satulan pois, jos herralle iskee vastustamaton piehtarointitarve.

Pettymyksiä

Lennin kanssa ollaan käyty maastoilemassa, tosin pääasiassa vain käynnissä, koska herra hopolla on jatkuvasti jossain jalassa haava. Tänä viikonloppuna päästiin vihdoin ja viimein pitkästä ajoin ehjin jaloin liikkeelle ja mentiin vähän reippaamminkin. Ja päästiin myös vihdoin ja viimein tuohon lähimaastoon. Lumimassa alkaa vihdoin antaa periksi, vaikka vissiin joka päivä tässä kuussa on sadellut lisää lunta.

Käytiin hyödyntämässä tilannetta ja käytiin heti laukkapätkä tuossa meidän kiihdytyskaistalla. Ja käytiin tölttäilemässä vähän enemmän.
-------

Erkin kanssa meillä on kriisi. Kaikki sai alkunsa yhtenä päivänä, kun olin lähdössä ratsastamaan Lennillä. Totesin, että jahas, takajalassa on ihan järkyttävä kraateri.

Siihen samaan pettymykseen purkautui myös jo pidempään itänyt stressi ja harjailin Erkkiä puolisen tuntia itkeskellen. Talvikarvaa irtosi vaikka ja kuinka ja selvittelin myös Erkin häntää ja itkeskelin vähän lisää, että miksi sillä pitää olla häntää ihan älytön määrä ja harja on pelkkää töpöä. Koska kyllähän se kun aletaan märiseen, niin pitää märistä sitten kunnolla ja joka ikisestä ihan pikkusestakin asiasta... (on ollu joo aika älytön stressi...)

Erkki oli koko ajan ihan rennosti ja normaali oma itsensä. Laittelin varusteet päälle ja ajattelin, että käympä nyt kuitenkin Erkin selässä istuskelemassa, kun en Lenniä päässyt ratsastamaan. Kaikki meni ihan normaalisti ja hyvin siihen asti, että oltiin tulossa takaisin päin kotia ja sitten ihan yhtäkkiä Erkki sai slaagin. Tilanne alko olla siinä mallissa, että kohta tulee joko pukkia, pystyynhyppäämistä tai pakorefleksi ja siinä vaiheessa totesin, että nyt käytän hätäpoistumistietä ennen kuin sattuu pahempaa ja tiputtauduin selästä. No ei ihan priimasti onnistunut ja vähän täräytin itteäni, kun tipahdin kyljelleni kinokseen. Ja Erkki oli ihan järkyttynyt tilanteesta. Seuraavalle päivälle kysyin kaverin taluttamaan Erkkiä ja könysin kylkikipuisena selkään. Edettiin n. 10 metriä, askel kerrallaan ja Erkki oli koko ajan sen tuntuinen, että kohta räjähtää... Sen jälkeen en ole Erkin kanssa tehnyt toistaiseksi mitään. Nieleskelen pettymystäni, että oli todennäköisesti minun vika, että oman tunnekuohuni jälkeen kipusin herkän hevosen selkään. Vaikka se oli koko ajan erittäin rauhallinen ja rento, mutta oli ehkä silti liikaa vaadittu Erkiltä. Ja ennen kaikkea nieleskelen pettymystäni siitä, että yli puolentoista vuoden työ valui hukkaan muutamassa sekunnissa. Okei, ei se varmaan ihan kokonaan ole mennyttä, mutta tein virheen ja joudun palaamaan alkuun. Ja en tällä hetkellä ole ihan varma, että jaksanko aloittaa alusta. Erkin kanssa ei ole takeita, että siitä tulee "ikinä mitään" tai siis, että pystyykö se olemaan harrasteratsuna. Mietin jopa ihan kokonaan luovuttamista. Pohdiskelin vaihtoehtoa, että jos laittais Erkin pois ja laittaisi tilalle issikkavarsan kasvamaan. Varsan koulutuksessa lähdetään kuitenkin niin eri lähtökohdista, kuin tällaisen aikuisen kanssa. En tiedä, en kertakaikkiaan tiedä. Mutta en myöskään juuri tähän hetkeen ja stressiin tee päätöksiäkään. Erkki on saanut olla ja ei ole siitä kärsinyt. Tänään kävin Erkkiä harjailemassa ja onhan siellä se utelias ja ystävällinen heppa, joka maastakäsin toimii kuin unelma ja rentona seisoi irti vierellä harjattavana.
-------

Kävin investoimassa Lusern:ia. Siis hakattua sinimailasta, proteiini ja kuiturehua Lennartille.

Ajatuksella, että ei nyt päästetä laihtumaan ihan kokonaan ja lihasmassaa sais kasvatella ja siihenhän tota proteiinia tarvii. Sitä olen syötellyt jo iloisesti useamman viikon ajan ja ollut kauhean tyytyväinen, kun siihen saa upotettua kaikkea mahollista, mitä Lennartti ei paljaaltaan meinaa syödä. Menee kivennäiset yms. kivasti. Vähän meinasi takkuilla tuonkin syönti, mutta sitten otin Lennin sisälle syömään (Erkki ei ole ahnehtimassa Lennin sapuskaa) ja laitoin vähän vettä sekaan, että on kosteampaa ja sit uppoaa.
Nyt sitten tajusin lukaista sen pienen präntin sieltä paketin kyljestä; Sisältää melassia!
Noh, mutta vaikuttaisi, että ei ole reaktiota sille. Ihme kyllä! Hankaaminen on ehkä jopa vähän vähentynyt tuon syömisen aikana. Pidetään peukkuja, että tämä auttais.