Hyvin raskas huokaus.. Uusi haava. Perhanan kohelo! Haava oli tällä kertaa vähän isompi, mutta onneksi ihan siisti. Toivotaan pikaista paranemista.
Kun Lennartista ei ollut mulle maastokaveriksi, niin jälleen sitten Erkin vuoro näyttää kykynsä. Ja Erkkihän meni ihan kivasti. Harjoiteltiin muutamia käännöksiä ja pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä. Meillä alkaa Erkin kanssa mennä tuo harjoittelualue aika rajalliseksi. Lunta alkaa olemaan sen verran paljon ja upottaa, että ei tuohon lähimaastoon päästä kovin pitkälle. Tai siis kyllähän se heppa porskuttais menemään niin kauan, kun jalat yltää maahan, mutta kun en viitsi Erkkiä rasittaa liikaa. Ratsastaja selässä on Erkille kuitenkin vielä niin uusi juttu.
-----
Sitempä taas vierähti viikko. Oltiin sovittu kavereiden kanssa maastoreissu. Epäilin meiän mukaanlähtöä viimeiseen asti, kun oli tuo Lennin jalan loukkaaminen. Jalka vaikutti jo ihan hyvältä, mutta lähin käymään vielä yhteistä maastoa edeltävänä päivänä lenkin Lennin kanssa. Vähän testaamassa, että reagoiko liikutukseen.
Jalka oli reissun jälkeen hyvä. Mieli ei. Tuolta tieltä lähtee näin talvisaikaan tuommonen ravureiden ajopätkä. Olen käyny muutamia kertoja siellä Lennin kanssa ratsastelemassakin, mutta nyt en ollut siellä vaan ihan vain tiellä ohi menossa. Sieltä tuli kaksi miestä hevosen kanssa ja Lenni on tuommonen tuijottelija, niin senhän piti pysähtyä kattomaan, että mikä sieltä metsän takaa oikein paikalle porhaltaa. Miesten reaktio "vastaan"tulevaan hevoseen oli huutaa, että "mihin oot menossa", näytin, että tonne päin ja seuraava kommentti oli, että "no mee sit pois sen kanssa, tämä on opetettava varsa". Mieli teki sanoa, että mulla on ihan yhtä suuri oikeus olla juuri siinä missä olen, kuin heillläkin ja jos varsa ei ole vielä koulutuksen siinä vaiheessa, että kestää häiriötekijöitä, niin miksi ihmeessä hakeutuvat semmoseen paikkaan, missä voi tulla niitä häiriötekijöitä vastaan. Ja eikö se sille varsalle ole eduksi tottua kaikkeen maholliseen. En jaksanu. Olin niin pettynyt jälleen ihmisiin, että olin ihan hiljaa ja lähin pois.
Samalla aloin jälleen pohdiskella sitä, että kun tuon raviradan ja raviyhteisön kanssa ollaan mietitty yhteistyössä, että miten saadaan raviradan käyttöastetta kasvatettua. Tehdä siitä enemmän sellaista hevosharrastusyhteisöä, eikä vain raviyhteisöä. Yhteisiä projekteja ja muuta toimintaa ollaan suunniteltu ja viritelty. Osa raviyhteisöstä on ollut todella avoimia ja haluavat tosiaan panosta tähän. Ja ymmärtävät myös sen, että pelkkä ravitoiminta ei pidä ravirataa pystyssä ja siksi yhteistyö tekee erittäin hyvää raviradan toiminnalle. Ja sitten siellä on edelleen juuri tällaisia ihmisiä. Viime vuonna maksoin raviradan käyttömaksun, vaikkakin se aika korkea oli. Tänä vuonna ja juurikin tällaisten ihmisen takia taidan käyttömaksun jättää maksamatta. Lähes joka kerta, kun olen käynyt raviradalla hevosen kanssa, niin siellä törmää negatiiviseen ja alentuvaan ajatteluun ratsuista ja ratsuihmisistä. Haluaisin olla mukana muuttamassa niitä käsityksiä, mutta aina ei vain jaksa. Päätavoite tässä harrastuksessa on, että tämä on mukavaa, niin miksi hakeutuisin sellaisiin tilanteisiin ja sellaisten ihmisten seuraan, joista tulee vain paha mieli.
Tästä kokemuksesta johtuen jouduin jättämään Erkin ratsastuksen toiseen päivään. Erkki vain ei vielä kestä ratsastajalta tällaisia tunnetiloja.
-------
Seuraavana päivänä oli kuitenkin sitten vuorossa yhteinen maastoreissu ja ihan erinlaista ilmapiiriä. Suojia en Lennille saanu jalkaan, joten ilmoitin, että sitten rauhallisesti kiitos. (Mikä oli muutenki aika hyvä. Nuo kaverit on vähän hurjapäitä tuon vauhdin kanssa.... :D )
Tavarat kasaan ja hevonen koppiin ja menoksi.
Matkalla keskusteltiin kaverin kanssa juurikin näistä asioista, että joskus harrastuksessa voi olla selkeitäkin tavoitteita, mutta välillä on vain sellaisia hetkiä, että harrastamisen täytyy olla vain kivaa.
Harrastus on voimavara, jolla jaksaa muuta elämää. Ja siitä päädyttiin pohdiskelemaan sitä, että mikä on hevosen koulutuksessa ja kehittämisessä fiksua. Esimerkiksi Lennin kohdalla pohdiskelen paljonkin sitä, että kun se on olemassa muodoltaan aika matala. Sitä todennäköisesti saisi ratsastamalla, lihaksia kehittämällä ja työstämällä korkeampaan muotoon, joka taas osaltaan parantaisi esimerkiksi tölttiä. Mutta onko se oikeastaan sitten juuri tämän hevosen luontaisen rakenteen kannalta järkevää työstää sitä ihan erinlaiseen asentoon. Siis toki täytyy työstää kantamaan taakkaa, mutta onko järkevää työstää matalaa hevosta siinä sen luontaisessa muodossa vai pyrkiä korkeampaan muotoon. Ja tässä tullaan myös siihen asiaan, että Lenniä pystyy työstämään siinä matalammassa muodossa "neuraalisti", mutta se korkeamman muodon treenaaminen aiheuttaa "negatiivista" tuntemusta, molemmille. Olen nyt toistaiseksi päätynyt siihen, että me treenataan pääasiassa siinä matalammassa muodossa, koska ainakin tällä hetkellä ollaan siinä vaiheessa, että ratsastuksen pitää olla kivaa. Toki käytän hyödyksi ne tilanteet, joissa Lenni on virtavampi ja silloin luontaisesti nousee korkeampaan muotoon ja silloin tilanne ei aiheuta meille negatiivisuutta.
Mutta siis sitten näistä keskusteluista siihen maastoiluun. Ratsasteltiin porukalla latukahvilalle kahveille. Tämä oli harrastuksen kohokohtia. Oli kivaa! Tämmöset reissut antaa voimia ja energiaa.
Takaisin tultiin väsyneen Lennartin kanssa. Erkin ilme kertoo Erkin mielipiteen siitä, että Erkki oli jätetty puoleksi päiväksi yksin.
Erkki käveli Lennin viereen, mojautti kevyesti takakaviolla Lenniä.
Ja sit tuli hyvä mieli. Moitteet oli annettu.
Eilen lähettiin Lennin kanssa tuonne maastoilemaan. Uhmasin mielipahaani ja lähdin samalle reitille, missä tuli viimeksi ne huutavat äijät.
Viikon lumisade oli tehnyt tehtävänsä ja ajoreitti oli tukossa. Ja mietin jo, että no onneksi. Jos tällä kertaa säästyttäisiin semmoselta tapaamiselta.
Vähän matkaa edettiin ja tien laidassa oli auto. Jossa oli ikkunat hyvin huurussa ja mitä ilmeisimmin sisällä olevalla pariskunnalla jotain tosi tähellistä tekemistä... Kröhöm! Yritin hoputtaa yliuteliaan-Lennin reippaasti ohi ja koitin katella toiseen suuntaan. Toivottavasti en oikein häirinnyt.. :D
Lennin kanssa käytiin aika pitkä lenkki ja pyrin viivyttelemään takaisin tuloa. Hommat oli ilmeisesti hoidossa ja auto oli lähtenyt siinä vaiheessa, kun sitten meidän oli Lennin kanssa pakko palata.
Kaikkea sitä saattaa tuolla vastaan tulla... Tähän en ollut ihan valmistautunut, mutta kieltämättä pieni hymynkare oli tämän reissun jälkeen..
Kävin vielä Erkin kanssa pientä mutkaa tuossa. Pyöräkoneella tehtiin tuohon tuomonen pieni pätkä, missä voidaan Erkin kanssa sahata edes takaisin, kun ei muualle päästä.
Erkki ottaa nämä poseeraushommat aina tosissaan. Vaikka nyt ryhdikäs on muutenkin, niin kamera tai puhelin kun ilmestyy esille, niin ryhti nousee aina kymmenen senttiä. Ja korvat on yleensä aina hörössä. Vielä kun päästäis kesäkarvaan, niin johan on komea poika!
Treenattiin käännöksiä, pysähdyksiä, liikkeellelähtöjä, peruutuksia ja kaikkea mitä nyt ois kauhean kiva, että ratsu osaa... Lumiläjät oli vähän uusia ja niiden takaa tietty voi hyökätä joku lumihirviö tai vastaavaa. Vähän piti hätkähdellä ja mietiskellä niitä.
Erkki on kyllä aina niin positiivinen. On aina lähdössä mukaan ja pienen treenin jälkeen on niin kovin tyytyväinen itseensä. Toki töitten jälkeen tuleva leipäpalkkakin on varmasti ihan tervetullut.
Molemmat poijjaat ovat sen verran hoikkuneet, että Lennillä vyötä saa kiriä reiän verran pidemmälle molemmilta puolilta ja kohta näyttää, että saa vieläkin kiriä. Erkillä ei meinaa enää vyö "riittää". Viimeisiin reikiin saa kiskoa ja kiristysvaraa ei enää ole. Pitää tosissaan alkaa metsästämään lyhyempää vyötä. Ite vain on sen verran nirso, että 40-45cm sympatex tai nahkaisia vöitä ei ihan joka oksalta löydy. Ja kohtuu hintainenkin pitäisi olla..
