Astridin luennolla

Astrid Skou Buhl:in teorialuennolla käyty. Mukava oli käydä välillä jossain "heppareissussa" mielenvirkistykseksi. Kovin virkistyneeltä sinällään ei vielä tunnu, kun ilta venähti aika pitkäksi. :D

Luento oli jaettu kahteen osaan, joka mahdollisti osallistumisen kumpaankin tai vain toiseen. Me lähdettiin täältä n.120km päästä luennolle, joten osallistuttiin molempiin. Ensimmäisen luennon aiheena oli ratsastajan istunta ja toisen treenauksen "askemat" ja suunnittelu.
Sinällään aiheissa ei tullut mitään uutta, mutta kertaushan on aina opintojen äiti. Jos nyt jossain tunsin pistoa sydämessä, niin jos olen ollut aktiivinen semmosessa alkutsekkauksessa Lennin kanssa, niin siitä olen vähän alkanut luistamaan, pitää alkaa siihen enemmän kiinnittämään huomiota.
Ja sitten se suunnittelu ja tavoitteiden asettaminen. Pitäisi asettaa tavoitteita ja varmaan niitä tavoitteita jossain tuolla aivojen sopukoissa onkin, mutta jos niitä pitää paperille kirjoittaa, niin aika tyhjää näyttää. Tämä on todella oma heikko kohta.

Lyhyen tähtäimen tavoitteita on sinällään helpompi asettaa ja ehkä sellainen perustavoite on jokaisella ratsastuskerralla ollut laadukas, koulutusta eteenpäinvievä ratsastuskerta ja sitten on ollut jotain pieniä yksittäisiä kertakohtaisia tavoitteita, kuten ottaa laukkaa, mennä tiettyä reittiä maastossa jne. Mutta aika paljon yritän itseasiassa välttää sellaista etukäteen ratsastuksen suunnittelua. Yleensä on jonkinlainen ajatus olemassa, että mitä tehdään, mennäänkö maastoon vai kentälle, työskennellään satulan kanssa vai löysäillään ja löntystellään ilman satulaa. Mutta se kulloisenkin ratsastuskerran tavoite määräytyy oikeastaan vasta siinä vaiheessa, kun olen selässä ja saan sen fiiliksen siitä hevosesta, että mitä nyt on järkevää tehdä.
Pidemmän tähtäimen suunnitelmia ei oikeastaan sitten tule asetettua ollenkaan. Tai mahdollisesti nekin ovat olemassa ja nyt aion oikeasti jossain vaiheessa miettiä sen verran, että saisin jotain ihan konkreettisia tavoitteita kirjattua ylös.

Samoin noille valmennustunneille (sekä omille, että itse pitämille) voisi miettiä vähän tarkemmin tavoitetta. Omille valmennustunneille tulee lähdettyä aika vähin tavoittein. Ja niin tulee käymään nytkin vajaan kuukauden päästä olevaan valmennukseen. Siihen nyt syynä tämä vähäinen treeni, mutta seuraaville sitten paremman tavoitesuunnittelun kera.
Itse pitämille valmennustunneille on yleensä jotain runkoa ajatuksissa olemassa ja tilanteen mukaan on sitä sovellettu.

Mutta sellaista luentoa tällä erää, nyt malttamattomana odottamaan seuraavaa valmennusta. Ja toivotaan, että saataisiin ne kengät hevoselle jalkaan, että edes muutaman kerran ehdittäisiin ottamaan tuntumaa selästä käsin ennen valmennusta.

Kaviohommia

Edelleen kenkiä odotellaan hevosille. Tai oikeastaan vain Lennille. Piskon kengittelin valmiiksi tuossa itse. Sain jopa siinä itsekseni puuhaillessa vähän ahaa-elämystä tuon kengityksen suhteen.

Olen tuota kengittäjän työskentelyä kateellisena katsonut, kun kenkä on kuin sulaa vahaa kengittäjän käsissä ja muutamalla napakalla lyönnillä taipuu kengittäjän tahtoon. Itsellä tuo on tupannut olemaan sellaista onnetonta hakkaamista ja mitään ei tapahdu siltikään. Mutta nyt alkoi vähän sujua ja löysin oikean kohdan, mihin kenkä pitää asetella alasimella ja mihin lyödä, että kenkä levenee tietyltä kohdin kannoilta. Aika montaa kenkää onkin saanut yrittää epätoivoisesti suostutella kavion muotoon, ennen tätä ahaa-elämystä... Takakengät sainkin Piskolle omasta mielestä jopa hyvin laitettua. Joskin toisen kengän kohdalla kotkaukset jäi lyhyeksi. Mutta yritystä oli. Houkuttelis itseasiassa vähän laittaa etukengätkin uusiksi, tuosta takakenkien laiton paremmasta onnistumisesta innostuneena, mutta jos nyt antais olla ja laittais sitten kun on taas aika.

Lenniltä otin takakengätkin pois ja vuolin takakavioitakin. Kyllä niihin jäi vielä varaa, sen verran säästellen otin pois. Ajatellen vähän tuota, että kengittäjä saa sitten muotoilla tarkemmin. Ja yritin jättää reunat "teräviksi", jotta niissä olisi vähän parempaa pitoa tuonne osittain liukkaalle tarhalle. En tiedä onko tuolla nyt juurikaan merkitystä. Taitavat aika nopesti pyöristyä kuluessa. Vielä jos saataisiin yhdeksi kengitysväliksi kengät jalkaan, niin sitten varmaan kesäksi yritetään kengät jättää pois. Ainakin kokeillaan, jos kaviot kestäisi. Hyvältä ainakin nyt vaikuttivat.

Näin aika monta vuotta säännöllisen epäsäännöllisesti kavioita laitellessa täytyy todeta, että vuoluista selviän jo aika kivasti, mutta tuo kengityspuoli on yhä ja edelleen aika räpellystä.

Huomenna sitten suunta onkin tuonne Astrid Skou Buhl:in teoriaan.
Ja ilmottauduin myös Lennin kanssa Räihän Riikan valmennukseen, joka on ensikuun lopussa askellajit ja tahti teorialuennon kanssa samana viikonloppuna. Mehän ei olla tehty oikeastaan mitään Lennin kanssa ja en tiiä minkä verran keretään tekemäänkään ennen valmennusta, mutta pah lahjattomat treenaa...

Ja löysin vihdoin hyväkuntoisen, käytetyn ja edullisen W-profilen vihreä -ruskea raidallisen fleeceloimen. Tätä olen kuolannut jo t-o-d-e-l-l-a pitkään ja tuossa se nyt on. Nam! Ja sopinee väreiltään meidän pyhäriimuun. Kyllä Lenni nyt on edustava reissuissa, vaikka ei mitään osattaiskaan. :D
Loimi oli pesty, mutta siinä on vielä aika lailla edellisen käyttäjän valkoisia karvoja, joten kuvanvirkaa saa toimittaa tämä myyntikuva siihen asti, että saan tuota vähän siistittyä.

Hiljaista

Hiljaisuus. Ei tapahdu mitään, niin ei ole paljon kirjoiteltavaakaan.

Kengittäjää odotellaan. Meidän mahtava kengittäjä on selkäoireilun vuoksi vähentänyt töitä aikalailla nyt ja odottelee itseasiassa ilmeisesti ihan leikkausaikaa jonkinmoiseen selkäoperaatioon, joten vähän ollaan nyt jouduttu odottelemaan. Sinällään ei haittaa yhtään. Lenni on ollut pikkasen lötkön oloinen ja ratsastuspaikatkin hieman rajalliset edelleen, joten tämä pakkoloma on osunut aika just passeliin aikaan. Eilen vaikutti jo virtaa olevan, joten nyt voisi jo työskentelyä aloittaa. Katotaan koska saadaan kengät jalkaan.
Ihan toimettomana en ole kuitenkaan pällistellyt omien hevosten kanssa. Piskon etujalat kengittelin tuossa itse ja takajalat meinasin vielä laitella ja ilmoitella, että vain yksi heppanen tuossa olisi kenkiä vailla. Lenniltä nappasin etukengät pois, kun kaviot alkoivat pitkiltä näyttää ja lyhensin sitten samalla niitä jonkinverran. Jos sitä vielä sen verran työstäisi, että takakengätkin irrottelis ja takakavioitakin lyhentäis. Jospa meidän kengittäjä pystyis käymään tuon Lennin kengittämässä tai ainakin olemassa henkisenä tukena, jos sen itse kengitän.

Ja mitähän muuta. Jonkinverran olen käynyt valmennustunteja pitämässä ja täytyy myöntää, että on niitä kyllä kiva pitää.
Lisäksi olen käyttänyt "jouto"aikaani tutustuen yrtteihin. Ajatuksena olisi, että jos ensitalvena Lennin kivennäisinä toimisi yrtit.

Ensiviikolle ilmottauduin Astrid Skou Buhl:in pitämälle teoriatunnille. Ja myös Räihän Riikan pitämälle Askellajit ja tahti teoriakurssille ilmottauduin, se olisi ensikuussa. Samalla ois valmennuskin, mutta siihen osallistuminen vielä mietinnässä.

Lenni hierottavana

Lennartti pääsi eilen hierojan käsittelyyn. Lenni on kyllä vain niin loistava. On rento ja luottavainen, ottaa ihmiset avosylin vastaan ja on aina utelias, että mitä tehdään. Lenni oli tuossa tallin "ladossa" (joka on nykyisin ennemmin hoitotila) irrallaan  ja söi. Välillä piti kääntää päätä katsomaan, että mitäs siellä oikein tapahtuukaan ja sitten vain jatkoi syömistä. Mutta sitten kun löytyi se oikein makea paikka, niin syöminen pysähtyi ja hevonen jäi paikalleen ja ylähuuli törröttyi semmoseen "hoito"asentoon. (semmonen tuu tähän, niin mää rapsutan sua, kylläpä hevosihmiset tietää. :D)

Aluksi käytiin läpi, että mitä meillä nyt on ongelmaa. Ja ongelmaahan on vain se, että saatiin siellä pilateskurssin yhteydessä tietoon, että Lennillä on jumeja takapäässä. Jonku verran ollaan venytelty. Enemmänkin olis voinut...

Tuomiota sitten. Takamuksessa tosiaan oli jumeja. Ne aukesivat hyvin ja kun aukesivat, niin sieltä löytyi takamuksesta niin makeita paikkoja, että Lenni meinasi istahtaa hierojalle syliin. Kiva pieni syliheppa... Ohjeiksi sitten saatiin takapään venyttelyä ja muutamia pikku treenejä.
Lavoissa oli jumitusta. Onko se ihmekään, jos hevosessa on enemmän lapaa, kuin laki sallii. Lapoja ei saanut käsiteltyä ihan auki asti ja nyt sitten etujalkojen venyttely ois tosi tärkeää, että nyt kun niitä on jonkinverran auottu, niin ne lähtisivät aukeamaan ja hieronta ei menisi ihan hukkaan.

Selässä ei ollut mitään probleemia ja saatiin kiitosta siitä, että Lennin lanneselkä on niin hyvässä kunnossa, että siellä ei ole mitään aristuksia, eikä jumeja. Silti saatiin ohjeeksi kumisukapyörittelyllä ylläpitää selän kuntoa.

Ei siis lainkaan toivoton tilanne. Nyt vain lupaan ja vannon, että kunnostaudun tässä venyttelypuolessa. Täytynee kaivaa vielä kertauksen vuoksi esille hevosen venyttelyohjeet, jotka opiskeltiin vuonna miekka ja kirves, kun suoritin kursseja maatalousoppilaitoksessa. Vai käyttäisköhän googlella nopeammin... :D

Ja meillähän kävi hieromassa Hevospalvelu Turpa eli Maria Haaparinne. Taidettiin olla Marian pohjoisin asiakas ja kuulemman ainakin toistaiseksi ainoa issikka. :)

Räntää tulvillaan on raikas talvisää...

Kyllä on erikoinen ilma helmikuussa. Tai maaliskuun puolellehan tuo tuosta jo kallistui. Mutta siis plussan puolella koko ajan, räntä ja vesisadetta. Ei sinällään, jos tämä nyt tälle linjalle lähti, niin ei minua haittaa jos nuo lumet lähtis tuosta.

Eipä me olla tehty juuri mitään. Niinä päivinä, kun on ollu kelpo kelit, niin pyöritty vähän jossain. Eipä se nyt oikeastaan niin vakavaa. On lämmintä ja hevonen on vielä talvikarvassa.
Siitäpä sitten sainkin sen verran kipinää, että leikkasin Lennille mahan alle molemmin puolin tuuletusraidat ja myös harjan alle. Ei kovin siistit, kun yhtenä iltana vain nappasin fiskarsit käteen, mutta kuitenkin.

Testattiin me yhtenä päivänä "uutta vaellussuitsikombinaatiota". Yhdet vaellussuitset taannoin kävi testattavana, mutta niiden turparemmi oli aivan liian nafti. Tämä jo paljon parempi. Kyseessähän on oikeastaan siis vieteririimu, eli riimuun on kiinnitetty pikalukollisilla poskiremmeillä kuolaimet.

Yhtenä päivänä köpöteltiin ja kamalien tierojen takia Lenni meinasi kaatua, mutta varsin mallikkaasti pelasti ratsastajan tippumasta ja nousi tosi nopeasti ylös. Sitten Lenni vielä toimi koko perheen ratsuna, kun tyttö kävi selässä ja vielä mieskin innostui selkään. Lenni on kyllä ihan loistava tapaus, niin hyvänmielen hevonen.